Niin. Sitä minä kysyin.
Mutta kukaan ei vastaa. Otan kiinni hihasta ja alan tökkiä. Pakko puhua. Kirjoittajalinjan tämänvuotinen retkue on hiljaista ja aikuista laatua. Pitkään kuluu hetkiä että eivät suostu puhumaan minulle mitään, edes kuulumisia. Kello tikittää kahvia juodaan lusikka kilisee kupissa käy niin että opetan ja alan kyllästyä omaan ääneeni.
No niin.
Helvetti.
On aamu ja tahdon tietää viikonlopun kuulumisia. Mikäsiinäonniinvaikeeta.

"Eipä mitään erityistä," vastaa Jari Manninen.
"Leikittiin vaan ulkona tuulimyllyllä Don Quijotea."
"Jari taisteli tuulimyllyjä vastaan," Joni sanoo, "ja minä otin kuvia."

Ja minusta tulee niin hirveän ylpeä. Sehän on fiksuinta mitä ihminen voi tehdä!

"No niin," sanon, yritän hillitä innostustani etteivät säikähdä taas ja mene mykäksi,
"Sehän on hyvä asia. Minä näen että tästä on tulossa teille oikein hyvä vuosi."

Cervantes ja muut kirjallisten aikakausien edustajat on muuten siirretty tämän viikon torstaille. Pidetään esitelmät sillon.

Essi