Mitä ne tekee? Onko ne taas lomalla? Mie kirjotin lahjan, mutta kukaan ei sano mitään. Kukaan ei sano mitään. Sanonko minä? En sano. Menen Tromssaan. Ei mitään. Tulen Tromssasta. Ei mitään. Missä ne on? Mitä ne tekee? Minä sanon. Mitä minä sanon? Minä löydän muiston, kirjasta, kesästä, Aavasaksalta. Minä kirjoitan sen uudelleen, vaihdan muutaman sanan, lisään jonkun, otan pois rivejä. En monta. Olen laiska. Annan sen. Annan 'Ylitornion'.


Ylitornio

Tuulee Ruotsista.
Vesi on tummaa.
Olavi asuu kievarin vieressä kylällä.
Pilvet roikkuvat niin päällä, että voisi koskettaa.
Aamiainen kuppi kahvia, lounas neljännes Carilloa.
Tommi lupaa tulla autolla.
Minä en lupaa mitään, ei ainakaan pitäisi.
Odottelen kahden vuoteen huoneessani ja luen kirjaa, jota tuhannet lukevat juuri nyt. Miljoonat.
Vaaralla laitetaan trangiassa pastaa.
Pilvet ovat tummia.
Pilvet tulevat Ruotsista.
Upottaudun laiturin reunasta Torniojokeen.
Olen alla hetken, nousen ylös, pelkään virtaa.
Penis vetäytyy alavatsarasvan lämpöön,
käpertyy, ei näytä itseään Ruotsille vastarannalla.
Ruotsalaiset rakentaneet hiekkarannan.
Nauran, pilkkaan. Suotta.
Pilkkaan itseäni, kun jätin muistikirjan huoneeseen.
Suotta.
Muisti ei korvaa näköä.
Muisti on tumma.
Katson vastarannan vaaroja ja näen Stirlingin kampuksen takana nousevan Ylämaan ensimmäiset kukkulat, joiden laelta Forthin laakso on pieni ja kuin lelu.
Ile soittaa ja kertoo, ettei kukaan voi ajaa kännissä.
Odottelen luvattua autoa ja kirjoitan.
Ensimmäisen yhtyeen rumpali on aviossa lukioihastukseni kanssa.
Lukio on tumma.
Kuinka nainen kysyi tuletko teelle sanoin ei ystävät ovat ravintolassa.
Odotan maksetun mökin huoneessa autoa joka veisi minut juontamaan festivaalia juon pienestä pullosta jääkaappikylmää Carilloa ja odotan.
Odotus on tumma, tasainen ja tyyni, veden tummuus hätäinen ja aallokas, hiljainen alta, viileä.
Istun laiturilla odotan hiusten valuvan luen kirjaa tuhansien, miljoonien kanssa. Siltaan rakentaneet kaksi kaarta.
Huomaan taas tekstaavani, kynällä, kirjaimia ja sanoja. Koivut väräjävät tuulessa. Irrallisia aakkosia, jokainen toisista erillään, terä nousee ja laskee, ompelukoneen neula. Pieniä kirjaimia.
Odotan. Pöydällä reppu, puhelin, laturi, kirjoja, esitteitä, kassi, veitsi, korkki ja pullo, josta se on irti.
"Mikset kiinni pidä lujempaa / en jaksaisi enää odottaa"
Odotan, odotan, väärässä huoneessa, kuitenkin. Astun ulos, kuistille, västäräkki. Aurinko on kirkas, pilvet tummat.
Tuuli tyyntynyt. Parkkipaikalla pakettiauton takana mies tapailee bassoa. Festivaali alkaa pian. Tai kitaraa.



Paavo