Tämä tarina syntyi assosiointina mese-keskustelussa, jossa oli mukana Laura, Marjaana, Ismo ja Heidi eli minä. Tajusin, että tämähän sopii hyvin tuohon RunoTorstain teemaan.



Onko tyhjä lasi täyttä parempi?
    Onko jäinen maa pehmeä?
Sattuu kaatuminen kiviä jos olen raskas
    liun kevyesti jokeen
raskasmetallia

    ruosteinen polkupyörä nojaa koivuun ohimennessäni
Sillä osaaminen on polkemista ja se on liian vaikeaa
    siksi minä lennän

sorsat osaavat
    osaa ihminenkin
mutta on unohtanut kuinka se tehdään
    enkelit muistavat: otetaan kaksi siipeä, yksi sydän ja tyhjä taivas
ihmiset joka päivä
    repivät siipensä, täyttävät taivaan höyhenillä ja pilkkaavat sydäntään
vaikka eihän siinä ole mitään vikaa
    missään ei ole

paitsi tieten polkupyörässä joka on ruostunut puuhun kiinni
    ja minussa joka lipuu pitkin jokea mereen




Terveisin Kirjoittajalinjalaiset

(tämä osoittaa, että meseily ei ole ajanhukkaa)