Yli sata liuskaa huttua. Se on paljon sontaa kirjoitettuna, mutta sen sijaan että rupeaisin säälimään itseäni ja taitoani, joka ei koskaa tule saarikosken metodia näkemään näillä peloilla, voisin olla iloinen niistä kahdesta kohtauksesta, jotka kantavat.

Sentään osaan lukea mikä on huonoa ja mikä ei. Sentään minulla on se. Lasi puolitäynnä vai puolityhjä. Miksi alkaisin parkumaan niiden sadan työtunnin perään joina työstin itseni puhuvaksi ja käveleväksi vaikka siltä ei tuntunut aina että niihin pystyn. Se oli niiden ansio.

Ostin kaksi kirjaa. Niissä on kuvattuna Berliinin interiöörejä. Juuri puhuttiin kuvataiteilija Johannan kanssa sisätiloista, hamuan niitä enemmän kuin ulkotiloja. Tehtiin yhteinen päätös olla välittämättä Berliinin arkkitehtuurista. Keskityn ulkona sisäpihoihin ja porraskäytäviin, jotka ovat Jugendia kaikki joihin eksyn. Olen himona Weddingin kaksiovisiin Jugend-sisäänkäynteihin. Talot ovat kauniimpia sisältä kuin ulkoa tässä kaupunginosassa. Poikkeuksiakin seinäreliefeineen löytyy. Berlin Interiors on hirveän hyvä ostos. Siinä on 20- 30-luvun berliinittäriä uimapuvuissaan, joitain toisen maailmansodan aikaisia kuvia ja sitten näitä nykyinteriöörejä. Taiteilijakoteja suuri osa, mistä johtuu. Kauniita ovat mutta nämä Net-paikan oranssit seinät ja viherkasvit niitä vasten myös minun silmään.

Kirjoittajalinjan viime vuoden kurssilaiset ovat löytämässä toisensa uudelleen. Nyt syntyy ihmisten yhteisö, jolla on kiinnostava pohja. Seuraan mielenkiinnolla ja osallistun tietysti myös.  Taustalla puhuvat islamilaiset miehet, toiset tuolla ovat turkkilaisia poikia, jotka englanniksi pyysivät minua uimaan yksi päivä. En ymmärrä sanaakaan molempien ryhmien puheesta. Se on siunaus.

Mukava on kuunnella kieltä ja ihmistä, sen intonaatioita, pehmeä on kieli. Mitä ikinä suhisevat.

Luen Homeroksen Odysseiaa iltaisin. Juon viiniä, kylven. Sitten soimaan itseäni, sanon: "Mitäpä hyödyllistä olet saanut aikaan et mitään." tai: "No niin siinä meni kaksi tuntia vedessä pah." Vaikka nautin! Vaikka tutkimusten mukaan laiskuus on "syvää levossa tapahtuvaa tekemistä." En ole tottunut näin hedonistiseen elämäntyyliin. Lepoa on riittävästi, turhuuteen asti. Kämppis Johanna puhui eilen nautinnoista: "Mä pyrin olemaan rauhallinen niiden kanssa. Mikään nautinto ei saa mennä överiksi." Tästä syntyi hauska kahden tunnin keskustelu, jossa naurettiin paljon. Me ollaan molemmat Johannan kanssa addiktiivisia luonteita. Menen nettiin tutustumaan tuohon addiktion taustaan. Siinä on jotain, mitä tutkia. Häiritsevä ajatus.

Essi