Ollaan tosissaan harjoiteltu leikkiä.
Jotenki säälittää jo etukäteen tämä porukka, Oskarikin, ensi syksynä uudessa työpaikassaan. Parka.

Eilen palasin monistamasta ja kävelin suoraan kahvikomeroon. Koulun edessä pari pikkulintusta värjötteli niskakarvat tanassa tupakalla, tervehdin lyhyesti.
Mutta pimeässä pikkukeittiössä odottivat loput.  Koko opiskelijalauma. Naamat.
Aloin huutaa kuin eläin ja nainen vain huutaa voi. Kirkumisen jälkeen jonkinlaisena pelon jälkireaktiona saatanaa ja perkelettä. Saapastelin raivoissani ulos, kymmenen opiskelijaa tulee komerosta ja nauraa hikisenä.
Kävelin ulkoa sisälle ja katselin niitä kaikkia piponi alta. Siinä nauroivat. Mitä tästäki tulee, teidän kanssa kevääseen mennessä, huusin, eihän tästä tule mitään ei yhtään mitään, teidän kanssa, huusin.
Nyt ne leikkii koko ajan.
Nyt ne on komerossa piilossa taas, kun kirjoitan tätä.
Nyt sitte pitää mennä ja olla etsivinään että missähän ne mun opiskelijat on että voitais aloittaa aamulaululla. Tom Waitsia.
Oskari parka. Uudessa työpaikassaan, työkavereiden ilmeet kun tämä ehdottaa että mentäiskö kaikki nyt piiloon pomoa, kun se kohta tulee. Tonne komeroon vaikka.