Tehtiin tilanneanalyysi.

Ilmassa on seuraavaa: 

 

Pelottaa että

- kirjoitan huonosti. Ja että

- se tekee minusta paitsi huonon kirjoittajan myös huonon ihmisen joka 

- taas tekee koko päämäärästä (romaani, käsis jne.)mahdottoman ja saavuttamattoman ja

- minusta arvottoman kaikessa mielessä. Minä olen sama asia ku minun taide. Muuta ei ole.

- saan kirjoittamalla tietää jotain itsestäni, mikä luultavimmin, todennäköisesti

- johtaa oivallukseen, jonka mukaan 

- "on pantava pakka uusiksi, eikä mulla ole siihen varaa. Mä en jaksais taas aloittaa alusta."

- Vaarana on myös ruveta tykkäämään hommasta: "Mulla oli kerran yks tuttu joka ei voinut muuttaa Amerikkaan koska se pelkäsi että tykkää niin paljon asua siellä, ettei halua sitten muuttaa takasin kun sen aika tulee."

- "Mä olen aina ollu hyvä tässä, jos mä en ole tässä hyvä, niin.."

- "Sitoutuminen on.. miten niin mä en osaa sitoutua siihen (tekstiin)?"

- "..Kun mä vaan en ymmärrä mitä sä haluat."

- "...Jos sulla kerran on noin hyviä neuvoja, niin kirjoita perkele ite se minun kirja!"

 

Kerroin myös, ettei palkintoa ole. On vain tekeminen. Olisittepa nähneet niiden naamat. Nyt niitä vasta pelottaakin. Ja minua. Menin nimittäin kirjoittamaan. Ja nyt tiedän liikaa.