Join aamulla kaksi kuppia kahvia ja otin yhden lääkkeen. Juoksin bussiin ja hymyilin matkalla kouluun.

Minä saan kodin. Se on valoisa ja vanha. Haluan kutsua teitä sinne kylään, koska se on ensimmäinen oma kotini. Minä tarjoan teille teetä ja sitten me kaikki olemme yhtenäinen luokka, jossa kaikki pitävät toisistaan. Ikkunalaudoille tulee kukkasia ja soitan Rajattoman kauneimmat biisit yhdellä kertaa.

Vaikka tänään on väärä päivä, paha päivä, on typerä hymy ollut huulillani koko ajan. Taidekoulu tekee omituisia tepposia vaikealle mielelle. Vaikea ei enää tunnukaan niin vaikealta.

-Hilla