Huomenta!

Eilen oli MusteKlubissa mukavaa. Luin viisi tuoreempaa runoani ja sen Draamattussa olevan runoni. Mainostin tämän päivän Paska kaupunni- baarissa tapahtuvia Draamattu-julkkareita, jotka ovat siis klo 1400.

Esiintyminen alkaa tuntua jo luontevalta. Pystyin jo välillä katsomaan yleisöä ja lausumaan runoa ääneen ilman, että tuijotan koko ajan paperia. Mutta aina on kehittämisen varaa.

Eilen ja tällä viikolla on tapahtunut paljon runouteen liittyvää. Draamattu tuli painosta. MusteKlubille kutsuttiin esiintymään. Maanantaina tuli sähköpostiini pyyntö. Minulta haluttiin jokin lyhyt runo Nokturnon Runopalapeliin. Lähetin eilen yhden runon nimeltä Mestari. Tänä aamuna se ilmestyi sinne. Käykääpä tekemässä se omaan tyyliin! Jännää nähdä millaisia runoja samoista sanoista syntyy!

Sinne voi ihan kuka tahansa runoilija lähettää omia lyhyehköjä runojaan palapelin materiaaliksi *pikku vinkki*.

Aurinko paistaa. Pikkupotilaat katsovat dvd:ltä Muumia. Sonja näyttäisi siltä, että alkaisi toipua kuumeiluista ja yskästä.

Äiskä hymyilee. Minua ei nyt harmita se, etten päässyt heti alusta sinne käsiskurssille. On ollut mukava lukea blogista teidän kokemuksia asiasta. Tuleehan minulle niitä mahdollisuuksia opetella sitä myöhemminkin. Miksei tulisi, jos se kuuluu minun tieheni? Jos jää surkuttelemaan sitä, että jää paitsi jostain mielenkiintoisesta, niin aina saisi olla surkuttelemassa. Jos haluaa jatkuvasti enemmän ja isompaa, saa olla aina tyytymätön, sillä varmasti tuolla asenteella jossain muulla tapahtuu jatkuvasti hauskempaa ja parempaa kuin itselle tässä ja nyt.

Mitäpä elämältä voisi enempää vaatia kuin sitä että elää ja pitää elämästään? Lisäksi minulla on realistisia tavoitteita kesälle ja syksylle. Kiinnekohtia. Tapahtumia. Tekemistä. Mukavia juttuja, joihin voi osallistua mahtavien ihmisten kanssa.

Tähän tilaan kaipasin vuosikausia. Se on nyt.

Heidi