Mieleeni tulee kuva kaikista kirjoittajalinjalaisista, istumassa kivikoulun nurmikolla yhdessä ja erillään, tekemässä sitä mikä meille kaikille on yhteistä: kirjoittamassa. Kukaan tuskin pysähtyi ajattelemaan sitä annetun tehtävän lomasta, mutta jos joku olisi nostanut päätään lehtiöstä ja katsonut ympärilleen, olisi yhteenkuuluvuuden tunne voinut olla käsin kosketeltava. Kaikki, mitä olemme oppineet muista ja itsestämme, voivat joskus tiivistyä sen kaltaisiin hetkiin. Vaikka olenkin melko varma, että sellaisia hetkiä tulee vielä useita seuraavan vuoden aikana, jonka vietämme yhdessä ryhmänä, muistan kyllä aina sen hetken, jolloin - enkä nyt voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani - ajatuksemme ja olemuksemme sulautuivat yhteen.

-Nina-