Istun yksin kivikoulussa. Outo tilanne näin iltapäivisin. Aamulla usein olen ensimmäisenä paikalla. Toisena tulee Oskari. Joskus Oskari ehtii ennen minua.

Täällä on kylmä. Ilma pysyy aloillaan talon sisällä ja ulkona. Vanhat ikkunalasit vääristävät harmaiden pilvien tasaisen maton. Sähkökaappi paukkuu ja naksuu eteisessä. Mihin muut ovat menneet?

Katsoimme äsken omia luonnoskirjojamme auditoriossa valkokankaalle heijastettuna. Oikeastaan se oli ahdistavaa. Mitä siellä vilahtaa? Vilahtaako sisin?

Minun pitäisi lähteä kauppaan ja kotiin. Silti istun vain tässä ja odotan. Eilen kirjoitimme aiheesta Odotus. Ehkä se johtuu siitä.

Huomenna on erilainen päivä. Hilla ja minä menemme Essin kanssa koulutusmessuille Ouluhalliin kirjoittamaan ihmisistä muotokuvia. Kirjoitimme eilen toisistamme muotokuvia. Laitoimme ne tänne nettiin. Sieltä puuttuu vielä yhden muotokuva. Huomaatteko? Jonkun pitää se kirjoittaa. Ehdottomasti. Yksi on lisäksi ylimääräinen. Tai ei se ole. Mistä sen tietää. Ehkä se on. Huomenna voi olla kaikki toisin. Kirjoittajalinjalla tapahtuu kummia asioita.

Heidi