Kaikenlaisia ihmisotuksia kulkee ohitse. Minä istun aloillani ja hengitän tupakkia. Tarkkailen jokaista hetkisen. Jostain syystä katse pysähtyy aina perseeseen. Ohi kulkee myös poika jota kutsun Auringoksi. Tietenkin salaa omassa mielessäni. Aurinko kävelee varmoin askelin. Tietääkö se muka mihin on matkalla? Harteet on leveät, että niihin uskaltaisi kallistaa päänsä. Tykkään auringosta, kun se on tommonen. Kulkee hymyssäsuin. Hymyilen hetken itsekin.


         -Jenni-