Kieli on vaarassa, kun sen puhujat muuttavat kaupunkiin, jossa puhutaan muuta kieltä, myös ajatuksellisesti eli yleensä henkiinjäämisen kannalta. Aina kun ihmiset muuttavat uuteen ympäristöön; perinne katkeaa helposti. Kylissä kielikontaktit säilyvät paremmin yhtenäisinä. Kullan pinta kuohuu, näetkö pisarat meressä?

Kieli on vaarassa, kun sitä puhuu vain pieni vähemmistö. Marginaalikieltä annetaan käyttää harvoin (yleensä ei hyväksytä taloudellisten paineiden takia), ja vähitellen yksilöntaito rapautuu. Niin sanotusti verbaaliset vanhat metsät on hakattu ja obligaatiot räkäpapereina saavat kielettömät pyörtymään kuin kloroformin korvikkeet (kaavoitus irtisanoo hökkelin ja kuntarakenne elää vain kiinnelainasta). Keinottelukokouksissa liittovaltiot yhdistyvät, terveydenhuollot karkaavat, satamat hukkuvat – wash ing ton post.

Kieli on vaarassa, kun vallanpitäjät eivät puhu siitä. Pyrkimyksenä on aliarvioida maan yhteisiä asioita koskettamaan luotua kieltä, ja höpöttää siitä vanhanaikaisena. Niinpä otetaan lainasanoja muualta kapulakielen luomiseen, jolloin sairaalat ja muut yleishyödylliset kaatopaikat lakkautetaan. Pikaruokaketjuthan tarjoavat rokotteen halvemmalla, nopeammin, ilman puudutusta, ei sivuraidetta – ainoastaan poliitikon täydennysyritys.

Kieli on vaarassa, kun sitä ei enää käytetä päivittäin. Kielellinen yleiskäyttö pidetään näyttöpäätteellä; vanhemmat eivät opeta lapsilleen, joten persoonan ominainen lahjakkuus ja ruumiinkieli saattaa kadota kokonaan. Kaupunkiyhteisöstä löytyy timanttiporat ja kaikki, vaan ei juurikaan murrekieltä katumainoksissa. Itsesäätely on trendikästä, mutta harva meistä on James Bond.

Kieli on vaarassa, kun viranomaiset syrjivät sen käyttöä tai kieltävät käytön esimerkiksi kouluissa. Monet ovatkin valtakielen puristuksessa menettäneet oman äidinkielensä. Heiltä on riistetty alkuperäisen kulttuurinsa tunteet ja mahdollisuus kasvaa identiteettinsä mukaisesti (evoluution puutteissa). 

petri