on kahvila-ravintolan nimi jossain tästä Kuusamoon-välillä.
Voin sanoa väärin reitin. Ne oli polttarit ja istuin takapenkillä.

Ihme on tapahtunut. Tapahtuu linjalla yhä useammin.
"If you want a miracle, be one"  sanoo Jumala Bruce Allmightylle  Taivaan lahja-elokuvassa.
Mikäli kirjoittajalinja on elossa, tapahtuu keväällä seuraavia asioita: Opiskelijaan on ryöminyt jossain välissä Rohkeus ja Vimma. Hän, opettajan sohvalla levätessä, ottaa omatoimisesti kynän ja paperia ja ryntää tekemään haastattelua paikalliselle ala-asteelle. Hän, palatessa (opettajan yhä sohvalla raskaasta työpäivästä levätessä, samassa asennossa) omatoimisesti ilman opettajan kahden-kolmenpäivän kannustuspuheenvuoroja perusteltuine argumentteineen, ottaa ja menee ja myy jutun lehteen. Ensimmäinen lehti ei osta. Opiskelija, tästä lannistumatta, ottaa toisen lehden numeron ja myy sinne. Opettaja lösyää sohvalla ja valuu sohvan molemmin puolin joka suuntaan. Opiskelija tulee ja on terävä ja opiskelijalla on kova ydin ja hän pohtii artikkelinsa merkkimäärää ääneen, ammattimaisesti kuin mikäkin tekstin sisällöntuottajatoimittaja freelancejournalisti.
Opettaja juo kahvia. Ujo ja kaunis opiskelija B (aina se on B) joka on toinen kuin tämä edeltävä, kertoo että hänen kollegansa on neuvotellut hänelle nuorisokirjoituksen julkaisua, siis ison novellin julkaisua valtakunnallisesti merkittävässä lehdessä. Hän tulee saamaan palkkion. Lehti odottaa B:n juttua. Opettaja miettii autoaan, joka on korjatteilla, mutta havahtuu: Mitä.
Opiskelija B vihaa sitä että tulee näkyväksi.
Opiskelija B ei muuta halua kuin tulla näkyväksi.
Opiskelija B tekee kaiken ettei tulisi näkyväksi.
Opiskelija B ei voi välttää näkyväksi tulemistaan, koska taito ja Rohkeus ja Vimma ja kirjoittajalinjalla tapahtuva bioenergia joka on että ihminen a on tutustunut ihmiseen b ja tuntee tämän osaamisen ja tarvitsee sitä kohta, tapahtuu.
Ihme tapahtuu.
Opiskelija B hymyilee. On aamu. Hän seisoo kivikoulun eteisessä. Katselen häntä. Hän ei ujostele. Kysyn miten on raivojen kanssa. Onko niitä.
En ole ehtiny, opiskelija B sanoo, on tuo lehtijuttu ja sitten on se novelli ja mitä vielä.
Sanon että ehdimme katsoa raivot kyllä. Hän työstää kokopäiväisesti näitä tekstejään. Osa jää koulupäivälle, mutta mitä siitä. On tekemisen viikot. On ihmeen aika. On taika.
Semmoinen että ihminen joka on, näkyy
ja kuuluu
ja soi.
If you want a miracle, be one.
Jos haluat ihmeen, ole se.



Tarina:

Se meni sellaseen kauheaan jättiläispieruun että talo tärisi silloin että talo kaatuu silloin alkoi itkemään kahesti poika se halus mennä äirin luo mutta se talo oli täynnä jättiläisiä se ei voinut mennä. Jättiläiset pärisi ja pörisi kun siihen tuli leikki se oli ihan tyttöjen näköinen, se poika sanoi: Olet tyttö, hyi sinua. Se oli täynnä meikkiä sillä kasvoi tukka se meni Pariisiin iskän ja äirin luo heti.
Silloin ne hirviöt tuli sinne paska paska sillon ne ei voinukaan mennä niiden kotiin niidenkin taloon tuli joku hirviö ja ne tuhosi kaikki miekkaili ja silloin lapset ja äirit kuolivat mutta iskä ei kuollut. Sen pituinen se.

Kalle Eemeli Kummu, 4v.
(Huomasin pojan eilen piirtävän liidulla tauluun ja kertovan tarinaa. Kokeilin, vieläkö osaan pikakirjoitusta. Se on hauska jäänne toimittaja-ajoilta.Osaan.)