Suru on tuntemista, joka tulee menetyksen älyämisestä. Tuntemisen läsnäolo syntyy havainnon ja aistien energian visuaalisesta summasta. Tunneälyksi muuttuessaan henkilökohtaisesti merkittävät tunteensiirrot tulevat kuulluiksi (ovat kotonaan) pelkästään emootioina; joka väistämättä kanavoituu ulkopuolelle.
Itsetutkiskelu johtaa aina kolariin luottamuksen kanssa.
Ensin kysyn lupaa itseltäni ja näytän sen muille, jolloin totuudeltani kirjoitan päiväkirjaa kohti todellisuutta.
Omakohtaisen surun esimerkki:
En ikinä unohda sitä tyydytystä.
Ne olivat hänen silmänsä.
Jos et ole koskaan tuntenut niin,
uskalla lähteä tunteen jäljille.
Petri
Kommentit