Viime viikolla päätin käydä puupuistossa. En löytänyt. Valitsin väärän tienhaaran. Kartan jätin asuntolaan. Tuplasin mahdollisuuteni. Mitä hiekkatieltä näkee?
Onnen premissi on; kaksinaismoralismi tekee onnettomaksi.
Erään pienen niemen itäpuolella oli ihminen kellottamassa makuupussin sisällä. Kädet lojuivat vapaana ristissä pään takana. Aurinko paistoi herkullisesti, kolea tuuli vilvoitti silmäripsiäni. Kaksi retkeläistä muodostivat tunnelman. Hän ei nähnyt minua.
Lounasaika hivelöi jo kielelläni ja käännyin takaisin.  Tänään uusiksi - luennon jälkeen.

petri