Helsingin sanomien kulttuuritoimituksen lukijaäänestyksen tulos suomalaisen kirjallisuuden parhaasta alkulauseesta:

"Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi."

No niin. Virallisen raadin esitutkinnan mukaan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian aloitus on Suomen Virallinen romaaninaloituslause. Hyvä ja arvokas. Siihen sinetti.
Tänään tutkimme romaanin juonta ja tarinaa ja luemme alkusommitelmia.
Tove Jansson rakentaa Muumipapan urotyöt-teokseen vatsa pystyssä mahtailevan idealistisen papan, joka jo seuraavassa hetkessä on tipahtaa yläkerran ikkunasta alas: ("Pystyisin minä nytkin karkaamaan, ajatteli Muumipappa. Iästä ei minun kohdallani totisesti kannata puhua!") Aleksis Kivi puolestaan Seitsemässä veljeksessä pitäytyy klassisessa sommitelmassa: Tuossa on piha ja siinä on talo ja paikan nimi on tämä: Tässä ovat veljekset vanhimmasta nuorimpaan ja nyt ne ovat jo metsässä karussa äitiään, joka leppyy pian, tulee huolestuneeksi ja ottaa kylän avuksi sitten ollaan seitsemää miestä hamuamassa metsästä vaan mitäpä tekee veljesparvi: Paistaa varastettuja nauriita ja makoaa sammalmättäällä ja nauttii.
"Itse kirjoitan uuden romaanin aluksi aina ensin ensimmäisen lauseen ja sitten viimeisen; siihen väliin jännitän tarinan,"  kertoo kirjailija Anja Snellman samaisessa artikkelissa (Irma Stenbäck: Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi. Helsingin sanomat 22.12.2007.)

Muita alkulauseita:

"Taisto jäi Seinäjoelle."
Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

"Lattia ei ollut täysin tyyni."
Arto Salminen: Lahti

"Se alkoi näin: junan ovi sulkeutui, ja äkkiä asemalaiturilla seisoi mies."
Mikko Rimminen: Pölkky

"Kesä ei ole koirille mukavaa aikaa. Karva lähtee, kärpäset hästäävät silmissä, ukonilmoilla oksettaa ja sadesäillä tympäisee, helteellä on kuuma ja pahinta on tietysti vankeus."
Veikko Huovinen: Kylän koirat

Mutta mikä on paskin aloitus?
"Mikä on," kysyy opiskelija tänään tutkittuamme artikkelia, ja aivan aiheellisesti, "virallinen omaparas alkulause Suomen virallisen kannan takana?"

Nii-in.
Mikä?

Essi