Ja siksi jäin ruokatunnin jälkeen kivikoululle kirjoittamaan. Hillakin jäi. Kirjoitin jotain 17 runoa ja hörpin Jyväskylästä ostamaani erittäin hyvänmakuista teetä. Join sitä niin paljon, että piti juosta jatkuvasti vessassa. Myöhästyin bussista sen vuoksi. Ja printterin, joka ei suostu toimimaan oikein. Tai oikeastaanhan vika on lähinnä kai siinä verkossa. Puhuin välillä Hillan kanssa.. Joka tapauksessa: Sadan runon raja alkaa häämöttää.

Harmi vain, että nyt juuri on käsikirjoitusta, kun juoksen kaikkea analyysiä ja teoriaa karkuun. Luennoista voisi oppia, jos ei turhauttaisi niin paljoa tai keskittyisi kaikkeen muuhun kuin kuuntelemaan runojen pulppuamista suonissa. Teoriaa on kiva opiskella silloin, kun ei tee mieli kirjoittaa. Nyt tekee jatkuvasti mieli..

Essi kun on vielä hyvä pitämään luentoja. On mukavaa kuunnella, kun joku puhuu tunteella ja asioista, jotka on kokenut itse hyväksi. Nuorekkuus on minusta ehdottomasti plussaa, vaikkakin joskus tunteen läpi puhuttua teoriaa on vaikeaa seurata. Sitä pitää vain olla hereillä ja aistia enemmän kuin järkeillä yrittää.

Illalla söin kirjoittamisesta palkinnoksi pitsaa. Olli ja Mari tekivät lehtisiä Helsingin sarjakuvamessuille, jotka ovat nyt viikonloppuna. Minä en halunnut mennä suoraan kotiin, kun siellä on niin pirun yksinäistä ja minulla oli henkisesti hutera olo, joten lyöttäydyin heidän matkaan ja aloin järjestellä runoja kokoelmaksi. Korjailin niitä tussilla, keikuin neuleverhoillun rahin päällä ja yliviivasin vanhoja ja kirjoitin uusia lauseita. Otin muutamia runoja pois. Kehitin hepposen juonen, jolla saan runot helpommin järjestykseen ja jonkinlaisen linjauksen kokoelmaan. Syötiin jäätelöä ja juotiin kahvia. Vitsailtiin. Terapiaa.

Nyt siis kotona. Alan järjestellä runoja vielä. Toivottavasti saan ne huomiseen mennessä jonkinlaiseen järjestykseen.

Ismo,
         joka näköjään kirjoittaa aina pitkästi