"Jotkut sanoo että se virallinen ohjelma on hyvää ja saahan se niin sanoa ja siihenhän minä en sano mitään. Ne menee jotka haluaa maksaa paljon mutta nyt me ollaan täällä ilmaiseksi ja lausutaan meidän omia runoja."
"Kertaakaan ei oo käyty niin että olis osallistuttu ite siihen tapahtumaan että olis käyty katsomassa enkä aio nyt rikkoa sitä traditiota."
"Jää Tommy näkemättä."
"No se on paha kyllä."
"Saa jäädä." (siteeraa Tommy Tabermannia päivän Kainuun sanomista niin että koko hotelli Kajaanin aamiaisaula varmasti kuulee:) "Minun mielestä suurimpia ovat ihan tavalliset ihmiset. Minä ihailen pientä ihmistä. Sanoo Tommy Tabermann."
"Kato miten TuulaLeena Varis hymyilee tuolla taustalla."
Katsovat koko porukka.
"Höh. Ei saatu ketään naimisiin tällä reissulla."
"What happens in Kajaani stays in Kajaani."

Huutomerkkiläiset kävivät lausumassa omaa tuotantoa Kajaanissa. Off-tilaisuuteen osallistui tänä vuonna myös yleisöä itse esiintyjien lisäksi. Hyväksi havaittiin improvisointi esitystapana, miten lukudraamaesityksestä tuleekin draamaa kun hetki on siihen sopiva. Tilaan itselleni kuvan jossa Paavo Heinonen kuristaa Tuomo Heikkistä näytelmäni kohtauksen puitteissa: rakastaja kohtaa aviomiehen.
Mieleen jäivät myös etelän taide: Vilja-Tuulia Huotarinen, Ville Hytönen, Ville Sutinen, Sanna Kalström, jotka esiintyivät kanssamme myös.
Ylläoleva kuva on Kajaanin Generaattoriprojektin tiloista, joista innostuin ja sain kamerani jälleen kerran täyteen tiloja ihmisten sijasta. Kesä on. On taidetta. Nyt alan lukea Pentinkulman päivien kollegoja, jännittää se, seuraavaksi.
En jaksanut innostua ITE-taidenäyttelystä keskellä Paltamon korpimaisemia, "täähän on kuin ihan tavallinen työpäivä Limingassa," sanoin.
"Mitään ihmeellistä missä on vessa."
Ite taide löytyy sieltä mistä sitä ei odota. Generaattorin tiloihin joku on joutohetkenään värkännyt kaverin aulaan odottamaan.

Essi

Jälkikirjoitus on runouslehti Tuli & Savun 3/2005 numerosta:
Tämä runoilijaksi tuleminen on kiinnostavaa; olkoonkin vanhanaikainen näkemys, mutta intän silti, että runoilijuus pikemminkin on olemista.
Kirjoittaa sanataideopettajarunoilija Vilja-Tuulia Huotarinen sulkujen välissä artikkelissaan Nukkuvan Leijonan herättäminen.
Allekirjoitan.