Paskaa vai, Kaisa?
Se joka lähtee täältä keväällä yhä esipuheella paskaa - kirjoittamani, ei ole oppinut mitään. Suren.

Näistä aiheista kannattaa kirjoittaa:
- siitä mitä välttelee
- unistaan, ne tietävät unelman ja sen mitä pakenee ja kivun
- siitä mitä pelkää, mitä kiertää
- siitä mikä ei hellitä otteesta.

Sirkka Turkkaa: Sillä kuolema on hellä sitten kun se tulee.
Rintaa vasten se sinut painaa.
Sanoitta se antaa ymmärtää lapsuutesi kehtolaulun,
jonka se tuo sinulle sinun kumaraisen hahmosi takaa,
vuosien, vuosikymmenien takaa.
Se antaa lahjan sinun lapsenkäteesi, lahjan,
jota himmein silmin jäät katsomaan.
Se antaa sen laulun, jonka luulit jo unohtaneesi.
Sen hartiat ja rinta on kukkasin peitetty.
Se on ontto, jotta se voisi ottaa ihmisen kokonaan.
Se ottaa sinua reunoista kiinni.
Se levittää sinut:
se yrittää ymmärtää sinut.
Ja sitten se on ymmärtänyt.
Se naulaa sinun silmäsi auki,
auki sinun suusi, josta elämän pauhu pakenee.
Ja sinä katsot, et enää minua,
minun lävitseni
minun taakseni
omaan kuolemaasi.
Ja valkoisiin kukkiin, jotka ovat puhjenneet pikkuisen talon ympärille.

Pätkä on ote runosta kokoelmasta Vaikka on kesä (1983)

Hämmentävää on Tammen uusi laitos, josta löytyy Turkan koko tähänastinen tuotanto. Että jonkun elämäntyö on ostettavissa ja nautittavissa 30 eurolla.
Joku tuli, korot kopisevat. Aloitamme Turkalla aamulla, tämä on hyvä kirja lukea jokaiselle joku runo.
Paistaa tuo aurinkokin.

Essi