Parisen viikkoa sitten vasta huomasin sarjislinjan seinässä Ollin sarjakuvan. Siihen oli piirretty opettajia. Keijon (sarjislinjan ope) kuva vielä menetteli, mutta minun, Villen ja Kikrun versiot olivat vain haamu Ollin syksyisestä tuotannosta (jossa kirjoittajalinjan opettaja huutaa luokalle että jos se ei lue kirjoja "Mää vittu poltan teidän talonne ja syön...jotakijotaki." En muista. Laupias muisti.)
Seisoin seinän äärellä hetken ennen tavanomaista ruokatunnin kahvilatinkia.
Taiteilija Ranta raahusti viereen, toi ystävällisesti kupin pressoa mukana.
Mitä Ollille on tehty, kysyin ja hörppäsin kupista. Miten niin, Ville sanoi.
No kun se on tommonen, sanoin.
- Millainen?
- Vaisu. Siitä on tullut vaisu. Se on menny pilalle täällä vuoden aikana.
- On sillä pahempiaki, ne ei vaan oo tässä.
- No missä ne on?
(En muista mitä sain vastaukseksi. En harrasta Deviantia.)
- Ai. Noni. Hyvä.
Se keskustelu päättyi siihen.
Tämän keväisen version mukaan nyt minäkin saan mennä baariin, jossa on "Oulun pitkätissisimmät naiset." Ou jes.
Kerran suutuin kuvasta. Joku paskiainen oli tehny minusta misukan, semmosen pulun, kritiikkiin. Visto kuva. Taiteilijan pitää olla herkkä ja kärkevä ja hauska, kaiken uhalla.  Vaisu tai nuuka ei kannata olla. 

Ope

Lupasin viedä porukan huomenna Tuiraan, jos porukka on tarpeeksi pieni. Katotaan muistiko Jussi ottaa uimahousut. Pitää varmaan tehdä ensin kirjallisena joku paperi jossa lukee että mahdolliset paleltumisvaarat tai muut, koulu kieltäytyy vastuusta. Jussi on ainoa mies enää jäljellä. Voipi olla että loppuryhmä naisia kantaa Jussin ensimmäisenä laituria pitkin ja heittää veteen. Miten se sanotaan: Pestään talaven paskat pois. Hoooooops. Ja mies yli laidan.