Jospas minäkin jotain sanoisin. En laittanut sitä omaa manaustani tänne, koska en halunnut. Siinäpä se. Manasin niin suuria ja valtavia asioita... Lapsenahan sitä sanottiin, että ei saa sanoa karhu, muutoin karhu tulee vastaan (siksi karhua kutsuttiin otsoksi tai mesikämmeneksi). (hohhoijaa... mutta pitipä sanoa kuitenkin)

Mutta voisin laittaa yhden lastenlorun, jonka kirjoitin eilen.

LIISA JA PISSI

Liisa pissi lattialle,
kastui myöskin nalle.
Sai nalle vihaisen potkun.

Liisa itki, äiti itki,
isä kahvin ensin litki.
Sitten kuivasi koko sotkun.

*************************

Tänään luimme yhdessä lisää tekemiämme lastenrunoja. Niitä pitäisi muokata vielä hieman. Iltapäivällä katselimme Helena Junttilan kuvakirjaa. Jokainen valitsi kuvan ja kehitti siitä runon. Minä kirjoitin runon piirustuksesta nimeltä Vedessä. Aluksi se oli sivun mittainen. Sitten luetutin sen hovikriitikollani Ismolla (jokaisella on oma vaihtuva hovikriitikko). Runo lyheni joka lukukerralla, kun turhaa tekstiä karsittiin pois. Nyt on runo on puolen sivun mittainen. Päätin, etten enää muokkaa sitä. Muutoin Essillä on kohta vain kahden säkeen mittainen runo luettavanaan.

Essi häipyi (taas) Helsinkiin. Sellaisia ne on nuo esikoiskirjailijat. Paavo opettaa meitä torstaina ja perjantaina.

Taidan lähteä kotiin lepäämään. Ajatus ei enää kulje oikein millään. Eilen tuli nukuttua huonosti ja pätkittäin. Se on Brasilian syytä.


Heidi