Kirjoitan nyt viidettä tuntia putkeen. Havahduin äsken siihen, että minullahan on nälkä ja vessahätä. Leikkiäkin piti tänäiltana, mutta se jäi esseen jalkoihin.

Viimeaikoina on tätä ennen tullut ulos vain runoja ja draamaa. Niitä tehdessä ei tule ihan samanlaista  maailmasta paennutta ja kuitenkin sen valloittanutta oloa kuin sen jälkeen, kun on ruoskinut ruudulle parisataa täyttä ja tiivistä riviä proosaa tai esseetä. Kai sitä nyt on sitten iltapalansa ansainnut.

Ajattelin tässä vielä kysyä, kuuluuko erään tehokeinon käyttäminen esseen tyylilajiin. Mutta toisaalta vastauksesta huolimatta käytän sitä kuitenkin. Ja koska olen jo paneutunut sofistisretorisen estorikkoväittelijän kaksinaismoraaliin, niin on suorastaan asiaankuuluvaa, että käytän sitä, ja jätän kysymykseni kysymättä, koska vastaus olisi mitä todennäköisimmin negatiivinen kuten myös vastauksen vaikutus esseeseeni. Ehkä joku jopa ymmärsi. Jos ei, niin kiusaksi kuitenkin.

 

Nähdään viimeistään jeestaina.

(se on keskiviikon ja torstain välissä oleva päivä. kukaan ei vain tiedä siitä, koska kollektiivisen alitajunnan tekemän päätöksen vuoksi kaikki nukkuvat sen yli. koska se on niin tylsä päivä.)

- Matias