Kaikki on vielä kesken. Uudet koneet kuolee heti, levykkeet ei tule ulos ja nettiä ei vieläkään ole. Ja yhdeltä puuttuu kokonaan millä kirjoittaa. Onneksi on sohvat, joilla voi makoilla ja puhua kuinka eräs nimeltämainitsematon Risto Ahti on kaiken pahan alku ja juuri. Ja lausua ihastuttavia häpykäpy-runoja. Ja ulista kuinka Pikku Prinssi aiheuttaa aggressioita. Ja nauraa kikkeleille. Ja aiheuttaa traumoja viattomille Pekka Tietokone -sedille. Ja ja ja.

Mutta kyllä me kirjoitetaankin. Niinkin paljon että rakas ja kehuttu opettajamme Essi Kummu totesi tänään että "älkää kirjoittako niin paljon! Hankkikaa elämä!" Ja heti lähti kaksi oppilasta Krankkaan, paikalliseen taiteilijajuottolaan.

Ja kyllä tää tästä. Kuvia tulee, tekstiä tulee, kaikkea tulee. Sitten joskus. Kunhan päästään kunnolla liikenteeseen. Ja puolet ryhmästä toipuu blokista. Essin luentosarja pistää kaikki ihan jumiin.

Ja hyvän aloituksen lopuksi, kuva päämajastamme, ikivanhasta kansakoulusta jossa on isot tissit seinällä. Meillä on seinillä Lukinin Hannun maalauksia. Yksi vietiin pois, ja olemme hädissämme. Tinski voisi maalata meille koristeeksi taideteoksen nimeltä "Kerronnallinen huippukohta", jossa Pikku Prinssi harrastaa itsensä kanssa haureuksia kukkasensa päälle.

9882.jpg

- Iris