Kaikki
on vielä kesken. Uudet koneet kuolee heti, levykkeet ei tule ulos ja
nettiä ei vieläkään ole. Ja yhdeltä puuttuu kokonaan millä kirjoittaa.
Onneksi on sohvat, joilla voi makoilla ja puhua kuinka eräs
nimeltämainitsematon Risto Ahti on kaiken pahan alku ja juuri. Ja
lausua ihastuttavia häpykäpy-runoja. Ja ulista kuinka Pikku Prinssi
aiheuttaa aggressioita. Ja nauraa kikkeleille. Ja aiheuttaa traumoja
viattomille Pekka Tietokone -sedille. Ja ja ja.
Mutta
kyllä me kirjoitetaankin. Niinkin paljon että rakas ja kehuttu
opettajamme Essi Kummu totesi tänään että "älkää kirjoittako niin
paljon! Hankkikaa elämä!" Ja heti lähti kaksi oppilasta Krankkaan,
paikalliseen taiteilijajuottolaan.
Ja
kyllä tää tästä. Kuvia tulee, tekstiä tulee, kaikkea tulee. Sitten
joskus. Kunhan päästään kunnolla liikenteeseen. Ja puolet ryhmästä
toipuu blokista. Essin luentosarja pistää kaikki ihan jumiin.
Ja
hyvän aloituksen lopuksi, kuva päämajastamme, ikivanhasta kansakoulusta
jossa on isot tissit seinällä. Meillä on seinillä Lukinin Hannun
maalauksia. Yksi vietiin pois, ja olemme hädissämme. Tinski voisi
maalata meille koristeeksi taideteoksen nimeltä "Kerronnallinen
huippukohta", jossa Pikku Prinssi harrastaa itsensä kanssa haureuksia
kukkasensa päälle.
- Iris
tiistai, 13. syyskuu 2005
Kommentit