(Vastine, kommentille)

(Jo eilen oli tehty, eli kirjataan eilinen julkaisuajankohdaksi ja katsotaan ilmestyykö oikeaan kohtaan)


Mies tuntee miehen.

Siinä on kaksi miehen syliä: kaksi kertaa paljon, kaksi kertaa enemmän, kaksi kertaa tarpeeksi. Kaksi kertaa kaikki.

Täydellisyys. Homojen hommaa.


Ja jatkuva itku. Ja jatkuva nauru. Ja loputon kesä, ja ikuinen talvi:
"And all that is now / And all that is gone / And all that's to come / And everything under the sun is in tune / But the sun is eclipsed / By the Moon"
(P.F.)


Ja jatkuva taivas, ja ikuinen helvetti, avioliitto, mies ja nainen, nainen ja nainen, mies ja mies, kaksi päätä ja neljä jalkaa ja neljä kättä -

Ja ihminen, yksin täydellisen epätäydellinen, kosketus, yksin, täydellinen epätäydellisen rakkaus - Itseni Laulu - maailmankaikkeuden kuva, epätäydellisen, jumalaa ei ole, on vain kaikkeus, joka on kaikki, jossa on kaikki, joka tietää kaiken, joka on kaikkialla ja aina, kaikkeus joka ei ole syntynyt, kaikkeus joka on -

Minä en ole istunut sylissä. Minä, joka en ole maannut, minä olen seisonut yksin vuoren huipulla ja huutanut maan ylitse pursuavaa rakkauttani. Minä olen katsonut maata, ja katsonut selkäni takana seuraavaa vuorta, tätä korkeampaa, ja tiennyt paikkani. Minä olen ollut tässä, yksin, tulematta luo tai menemättä luo, antanut sylien olla ja painia keskenään. Minä olen kääntänyt selkäni, noussut seuraavan huipun juurelle ja kysynyt tietä saamatta vastausta. Minä olen kohonnut seuraavalle huipulle ja taas kääntynyt katsomaan maata allani, nähnyt uuden rakastajan ensimmäisellä vuorella katsomassa eteensä laskeutuvaa maailmaa, vuodattamassa oman lempensä sen kaiken ylle. Ja minä olen ottanut paikan ylläni seisoneelta vahdilta, joka on vuorostaan sanomatta sanaakaan kääntynyt ja lähtenyt ylemmäs kohti seuraavaa huippua.

Ja tämä on tapahtunut lukemattomia kertoja, tämä kaikki.

Tämä kaikki.

Elämme vaikeita aikoja, ystävät hyvät.

(fragmentti päättyy)