Ei. Leikki, 4 minuuttia. Kirjoita äänimaailma maisemasta jossa olet.
Kokeilenpa.
Keminmaa, Maula. Klo 19.30-19.34.

Kauempana telkkari, siellä Souvarit-tyyppistä musiikkia. Keittiön pöytä, joku syö toisen korvan juuressa maiskuttamalla.
Vaihdetaan kanavaa telkkarissa, palataan Souvareihin (ei se ole Souvarit joku vastaava Elvis-vedätys):
Harmonikka. Ei, kitara. Mehumuki, muovia, tipahtaa lattialle. Tuolia siirretään. Piirtämisen ääniä.
Oven avaamisen ääni.
Äiti: "Tämä on hirviää eikö tämä lopu jo minun elämäsä tämmöset naisena olemiset minen taho jaksaa..." Johon kukaan ei vastaa.
Lapset alkavat hyräillä vähän.
"Aino, kato tänne."
Nauravat.
Joku vaihtaa kanavaa.
Keskusteluohjelma.
"Ei saa ottaa kaks purkkaa!"
Joku vetää vessan.
"Saanko määki purkkaa?"
"Sitteku oot syöny."
Vieressä: "Tämä ei näytä yhtään 42-vuotiaalta."
"Ei ni."
Telkkarista: "Eiku oikeesti se on hieno muusikko."
Rapistelua, pussi.
"Hei. Et ota sitä purkkaa vielä."
Etäämmälle liikkuvia lasten ääniä, leikkivät.


Jos terästää kuulon ei tee muuta kuin kuulee.
Kritiikki lähestyy, nuoriso. Tee minikuunnelma Raamatun lauseesta, minua jännittää tulokset.
Nyt nuo pomppivat sängyllä ja syövät kolme purkkaa suussa per.
"Heeeeiii....Mähän sanoin, ettei..."

Viikonloppuja.
Essi