Tunsin ennen sinut niinkuin sinä tunnet nyt minut
Siirryin askeleen lähemmäs
en tiedä meninkö oikeaan suuntaan
joku kertoo sen minulle aikojen kuluttua
ennenkuin muistot repivät kaiken hajalle
Minä rakensin hiekasta timantteja
eivät ne kestäneetkään harhakuvitelmien romuttumista
minä kuolin niiden mukana jäiden sulaessa järvistä
kevään auringon lämmössä
Meidän matkamme päättyi
jäin yksin seisomaan tielle
kääntyisinkö takaisin ja kuvittelisin vielä että rakastaisin
unelmaa josta silloin niihin aikoihin sain voimaa
kun muu maailma hukkui kyyneliin
minä hukuin niiden kyynelien mukana joita jumalat itkivät taivaasta
sinä yönä jolloin sinä synnyit uudelleen >
torstai, 28. joulukuu 2006
Kommentit