Tunsin ennen sinut niinkuin sinä tunnet nyt minut

Siirryin askeleen lähemmäs
en tiedä meninkö oikeaan suuntaan
joku kertoo sen minulle aikojen kuluttua
ennenkuin muistot repivät kaiken hajalle

Minä rakensin hiekasta timantteja
 eivät ne kestäneetkään harhakuvitelmien romuttumista
minä kuolin niiden mukana jäiden sulaessa järvistä
kevään auringon lämmössä

Meidän matkamme päättyi
jäin yksin seisomaan tielle
kääntyisinkö takaisin ja kuvittelisin vielä että rakastaisin  
unelmaa josta silloin niihin aikoihin sain voimaa
kun muu maailma hukkui kyyneliin
minä hukuin niiden kyynelien mukana joita jumalat itkivät taivaasta
sinä yönä jolloin sinä synnyit uudelleen >