Mua pyydettiin laittamaan tänne mun runoilijaesittelyä.
Otin internetistä alla olevan tekstin, aforismiblogista (www.aforismi.vuodatus.net).

"Helena Anhava (syntynyt 1925) on suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Hänen isä oli runoilija, teologi ja opettaja Lauri Pohjanpää ja aviomies runoilija, suomentaja ja kirjallisuusvaikuttaja Tuomas Anhava. Hän on yli 30 vuotta jatkuneessa tuotannossaan kirjoittanut tarkkailijan paikaltaan uskoteltuja, jähmettyneitä totuuksia vastaan. Anhava osoittaa, miten elämän perusasiat ovat moniulotteisia ja miten niiden rehellinen kohtaaminen on vaikeaa. Hänen aforismeissaan yhdistyy arkinen todellisuuden taju ja myötätunto kaikkea haavoittuvaa, nujerrettua elämää kohtaan. Emotionaalisen herkkyyden puolustajana hän jatkaa epäilevän, mutta selvänäköisen humanismin linjaa. Kielenkäyttäjänä Anhava on taitava ja sanavalinnoissaan tarkka. Hänen kielensä on puhdasta ja pelkistettyä, silti ilmaisuvoimaista.
Helena Anhavan määritelmä aforistikosta: "Aforistikko on useimmiten sitoutumaton, katsoo maailmaa sivusta, ei kenenkään maalta, josta yleensä näkee terävämmin kuin keskeltä.""
Tässä muutama hänen aforismi ja runo (runot kirjasta Runot 1971-1990):

Elämä - murtautumista ulos annetusta roolista.

Kirjoittaminen on dialogia elämän kanssa.

Jossakin sovittu että vain sosiaalinen on terve.

Vapaus on vapautta reagoida vääryyteen.

Mitä tekee vapaudella se jolla se on.
 
Puhu oikeista asioista väärään aikaan - panet kaulasi mestauspölkylle.


Kirjoita niinkuin puhut ja hengität,
eri päivinä eri lailla.


Kaiken heikkouteni kokosin kämmenelle.
Sanoivat:
- Kylläpä olet vahva.


Vain tumma väri
on tuulen äänessä tänään.
Jokin pyyhkii muistin pintaa,
läpi pään käy kylmä kipu.
Nuoruuden vilu,
pako hellyydestä
ja yksinäisyyden siiloon putoaminen.
Maailma särkyi.

Helinä kiersi metsänreunan,
kaikui, kaikui.





Aino