On tähti
kuusessa tähti ja sähköllä toimivat kynttilät
On ähky ja möhky ja lasi puolillaan
ja ilta näkyy ikkunasta, musta yö,
kuu katsoo kuin kaiken klisee,
aina sama,
aina sama joulu
aina on sama aika, ei mikään aika,
ei edes hiljaisuus
on talven keskipiste
ja päivä eilistä pitempi
kuu kuiskaa, taas kuin klisee,
ja joulun punainen tähti pöydällä
ja joulun oranssi tähti ikkunassa
ja joulun hopeinen tähti kuusessa
ovat kaikki hiljaa, odottavat, myhäilevät hiljaa,
odottavat loppiaista
ja kaiken tietäjiä
kuulevat kuun,
tietävät
tietävät, eivät kerro
sohvan ähkyiselle joka ei tarvitse vastausta
Oranssi, punainen, hopea
sama aika virtaa
sama veri virtaa
aina
virtaa lasissa
ja loistaa
On tähti
... tämän kirjoitin improvisoiden sähköpostilistaviestin perään; viestin, jossa ilmoitettiin joulukuun runovartista, Nisperossa, näin:
"Ilmoittaa täten tahtoisin ja niin myös teen, että ensi maanantaina julistetaan joulurauha joka keskeytyy viimeistään jo perjantaina 28.12. kello 17.30, kun kuluvan vuoden viimeinen Nisperon Runovartti yhkäisee Nispero Kirjakahvilassa (Pakkahuoneenkatu 5, Oulu). Keskitalvea muistaen vuorossa ovat joulurunot, tai no, jotenkin jos tähän aikaan liittyvät.
Tämä on kutsu myös esiintymään! Eli tuokaatten kaikki tai ainakin moni omat enemmän tai vähemmän jouluisat ja talvisat lyriikkanne ja säkeenne itsenne lausuttavaksi tuohon paikkaan tuohon aikaan, tai omat talviset suosikkinne, joita haluatte esittää ja esitellä muille ihmisille.
Tällä hetkillä ainoa varma esiintyjä on Minä (olen nykyään jo ison alkukirjaimen ihminen), joka uusii runovartissa kaikkien aikojen ensimmäisen oman julkilausumansa runon - tapahtumana oli päiväkodin (vai olisiko ollut jo koulun ensimmäisen luokan) joulujuhla joskus vuonna 1984-85. Samalla intensiteetillä!
Kaikki mukaan kuulemaan! Tai ei kaikki, ei sinne millään saa sisään kahtasataa ihmistä! Tulkaa jotkut kuitenkin!"
... näin kirjoitin, ja olette tulleita terveeksi tekin, perjantaina.
runon liike - tai liika - ei kuitenkaan loppunut tähän. Liitettäköön siis täten myös kaksi Koskisen Pekon permutaatiota, jotka eivät tulleet vastauspostissa, mainitusta ja lainatusta eli sanotusta runosta:
"Ja katso, joulukin voi olla julmaa: mutiloin jouluimproasi poistamalla siitä rivejä, ja kaivaen esiin alla kytevää eksistentiaalista itsetuskaa. Tämä sopisi kyllä saksalaiseksi rocklyriikaksi, mutta on toinen asia tunnistatko sitä omaksesi.
On tähti
aina sama,
aina on sama aika, ei mikään aika,
ei edes hiljaisuus
on talven keskipiste
ja joulun punainen tähti pöydällä
ja joulun oranssi tähti ikkunassa
ja joulun hopeinen tähti kuusessa
ja joulun punainen tähti pöydällä
ja joulun oranssi tähti ikkunassa
ja joulun hopeinen tähti kuusessa
tietävät
tietävät, eivät kerro
sama aika virtaa
aina
On tähti
Toisaalta tuosta voisi repiä ulos myös huuruista lievekomiikkaa:
On ähky ja möhky ja lasi puolillaan
ovat kaikki hiljaa, odottavat, myhäilevät hiljaa,
sohvan ähkyiselle joka ei tarvitse vastausta
Noh, kuitenkin,
P"
... ja Minä, Paavo
Kommentit