Oskarin on hyvin vaikeaa ymmärtää Essin tapaa puhua käsillään. Essi kuitenkin heiluttelee punaisia saappaitaan ja jatkaa, sillä hän on jo opettanut meille lukemisen tavat.

Tutkimme Milan Kunderan teosta Olemisen sietämätön keveys valikoimalla siitä paloja. Maistelimme niitä, rinnastimme toisiinsa. Joku yritti soveltaa sitä nykyhetkeenkin. Nurmella tallusteli jo joillekin tutuksi tullut naakka. Vähän rikki, mutta elinvoimaa oli yhä. Puheissa vilahteli esille tuotu ajatus tappamisesta ja kärsimyksen lopettamisesta. Puolustus näki sen olevan onnellinen ja jatkavan matojen etsintää.

"Naakka, joka teki itsemurhan."
Siitä saisi hyvän otsikon kuulemma. Kirjoittavat ihmiset kenties toteuttavat sen vielä?

Kunderasta puheet karkailivat. Venäläisistä maatuskoista kosmetologilla käymisen turhamaisuuteen, johon siihenkin saatiin vähän vinoileva vasta-argumentti. Nauroivat, kun kirjoitin nekin turhamaisuudet päiväkirjaani. Repliikkien keruusta alkaa jo olla pian vaivaakin.

Kivikoululla soi hetki sitten Zen Kafé ja Apocalyptica. Nyt minä istun yksin täällä ja mietin, viekö Essi ensi vuoden linjalaiset istumaan syksyllä koulun edustalle. Aloittaako joku silloin samanlaisen kehän, jonka me aloitimme ja suljimme?

Taivas on pilvinen, ja ulkona on tuuli.

Marjaana