huoneen levyisesti. Arvakkaa kenen kohdalla näyttää poikamiesboksilta. Arvatkaakuka sanoi siihen että siivoojat ne on tähänkin asti hänen sotkunsa hoitaneet. Siivooja käy perjantaisin. Nyt on maanantai ja viina haisee mieheltä, joka on juonut viikkotolkulla ja makaa ja on ja haisee. Yhtään makaavaa miestä en löytänyt sohvien alta (se selittäisi tosin paljon) mutta haju jäi. Mistä johtuu.

Homma alkaa haiskahtaa taidekouluelämältä. Eräät olivat kirjoittaneet metrikaupalla runoja kännipäissään lauantai-iltana. Tolkkua en saanut, vielä. Hidas, huono pää, ei huono runo. Dadaa on aina jos ei ymmärrä ja dada ja surrealistinen manifesti perustelevat ittensä aina joka säällä, nytkin, kun on viima ja kylymä ja kankia ja harmaja kaikin puolin.

Ruokailussa juuri (broileripihviä, hilloa, riisiä, keltasta tai valkosta kastiketta ja viimeviikkoisia sämpylöitä) rehtori kysyi että mitä on kaunokirjallisuus. Vastasin että Anttilan postimyyntikuvastoista on hyvä aloittaa lukeminen. Niitä nauratti, minua ei. Mitä on kaunokirjallisuus..

Mitä on kuvataide?

Mitä on taide, elämä?

Piru vastatkaa te, joilla vastauksia on. En minä osaa kuin kysyä.

19221.jpg

Keijo ottamassa minusta kuvaa. Sen tähen jaksoi kiivetä pöydälle, ajatelkaa. Reipaskuntoinen nuorimies. Keijo on kuvassa siksi, että se oli tehnyt eräästä kauniista kirjailijattaresta maailman kauneimman karikatyyrin sarjislinjan blogiin. Nyt käyn siellä katsomassa kaks kertaa tuntiin. Aina se on ajatteleva ja itsenäinen ja ihana. Yks hienoimmista kohteliaisuuksista ikinä.

E