Sonja, 4 vuotias tyttöni, tuli näyttämään minulle eilen otsaansa. Hän totesi minulle, että siinä on hyppyrinäppy. Se oli kuhmu ja tullut päiväkodissa. Niin, sanoin ja kerroin, että sitä voi myös sanoa kuhmuksi, mutta oikeastaan hyppyrinäppy on kiva sana. Kirjoitin sanan ylös.

Milloin ihmiset lopettavat sanojen keksimisen? Lapset keksivät kätevästi uusia sanoja. Siis pakkohan se on. Jos ei tiedä "oikeaa" sanaa, se täytyy keksiä.

Aikuisetkin voisivat keksiä enemmänkin omia ilmaisuja asioille. Jos tiedämme miltä jokin tuntuu tai tuoksuu tai näyttää, miksemme voisi keksiä itse sille nimeä? Vaarana on tosin se, ettei toiset kohta ymmärrä meitä vieraan kielemme takia.

Heidi

ps. Olen nyt kotona Sonjan kanssa. Hänelle tuli oksennustauti. "Ei oo kivaa", totesi hän. No, ei oo.

Vaihdoin myös tuonne blogin yläkuvaksi taas kivikoulun kuvan. Otin sen tänään, kun piipahdin äkkiä koululla. Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Ympyrä on sulkeutunut.