Kirjoittajalinja sai tänään Minna Valtosen, 17, Lappeenrannasta.
Tyttö on pieni ja sinitukkainen, suoraan  yläasteelta.  Toivonpa ettei kukaan täällä turmele häntä, kielessä ja olemuksessa joku pehmeys.
Mielessäni nojaan matkalaukkuun. Se on suuri ja vanha ja  ruskea. Minulla ei ole sellaista. Olen löytänyt kodin ja muutan siihen kohta.

Pikkuruisen kaupungin laitamalla oli vanha, ränsistynyt puutarha. Puutarhassa oli vanha talo, ja talossa asui Peppi Pitkätossu. Hän oli yhdeksänvuotias ja asui siellä aivan yksin. Hänellä ei ollut äitiä eikä isää, ja se oli oikeastaan aika ihanaa, sillä näin ollen ei kukaan oikein voinut sanoa, että hänen oli mentävä nukkumaan juuri kun oli kaikkein hauskinta, eikä kukaan voinut pakottaa häntä nielemään kalanmaksaöljyä, kun hän mieluummin söi karamelleja.
- Minun äitini on enkeli ja isäni neekerikuningas, eikä joka lapsella ole totta totisesti niin hienoja vanhempia, sanoi Peppi tyytyväisenä. - Ja kun isäni vain saa rakennetuksi itselleen laivan, hän tlee minua hakemaan ja sitten minusta tulee neekeriprinsessa. Hei vain, siitä tulee hauskaa!

(Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu)

Luen Pitkätossua ja ajattelen taloa ja puutarhaa. Jokainen on saanut valita sadun, joita kuljetamme mukana koko lukuvuoden. Tänä vuonna Peppi kantaa hevosta. Marakattikikatti olkapäillä kikatika.
Tietenkin.
Sen uuden kotini nimeksi tulee HuviKummu.

Essi