Aktiivinen kuuntelu ja kysyminen:

1. Katso puhujaa
2. Älä heiluttele itseäsi ja käsiäsi.
3. Ole hiljaa, kun puhuja puhuu.
4. Kuuntele tarkkaavaisesti.
5. Ajattele, mitä haluaisit kysyä puhujalta.

Helena Linna: Prosessikirjoittamisen opas.

Valmistaudun pitämään luentoa prosessikirjoittamisesta.
Lastenopetuksen kommunikaatiotaitojen lista saa minut ensin hihittelemään ja sitten hiljenemään.Älä heiluttele itseäsi ja käsiäsi. Miten voi yhtä aikaa kuunnella tarkkaavaisesti ja ajatella mitä haluaisi kysyä? Kuka on kuullut tarinan rukoilijoista, jotka löivät vetoa kumpi pystyy keskittyneemmin rukoilemaan Jumalaansa tällä isä meidän, ja palkintona oli kameli voittajalle.
He painoivat päänsä alas.
Rukoiltuaan nopeammin toinen kavereista sanoi ennen kuin rukoileva kilpakumppani oli ehtinyt rukouksessaan loppuun asti:
"Kuuluuko siihen kauppaan suitset kans?"

Kuunteleva ihminen lukee asentoa ja pään liikettä, ryhtiä, silmiä. Puhe harvoin merkitsee. Kyseenalaistava ja inttävä oppilas on parasta oppilasmateriaalia mitä on. Ei minuakaan saanut koulussa opettaa. Se oli vilpitöntä halua oppia. Joka hetki intin vastaan mielessäni. Mutta jos sen tekee ääneen, se on kuin portti avautuisi: Katso. Tässä minä olen.
Ja tuossa olet sinä. Ja se on kaunis avaus katseille, jotka puhuvat ja hymyt ja hartialysyt. Runoilijalta kysyttiin miten hän suhtautuu kritiikkiin. "Kun minulle annetaan palautetta," hän sanoi, "minä en kuuntele mitä puhutaan. Minä katselen sitä, joka puhuu."

Tämänkaltainen asenne ei minun mielestäni  ole ylimielisyyttä, vaan uteliaisuutta ja avoimuutta. Kielellä on helppo valehdella kaikenlaista, mutta miten soivat vartalot. Jos sinulla on käsien ja jalkojen risti etkä katso minua, miksi valehtelisin siihen päälle, puhumalla?


Leikittiin aamulla Vettä kengässä. Yhdellä jalalla hyppivä kun "Oletko sinä mun ystävä?" on saanut taas kielteisen pään pudistuksen, miksi se naurattaa? Aina?

Essi