Vedin viime kesänä Mieslahdessa kurssin. Sen otsikkona oli kutakuinkin jotain tyyliin Tarinoita minusta - minätarinoita. Kirjoitan itsestäni tarinan -ajatuksella.
Opin kurssista paljon.

1)Ihminen kertoo itsestään tarinan, jonka haluaa kuulla. Totta se ei ole. Kaikki minkä kirjoittaa totena on aina fiktiivistä. Kaikki, minkä kirjoittaa fiktiivisenä, on totta. Katsopa ihmistä, joka on kirjoittanut itsestään totta. Miten se sitä lukee. Olkapäät valehtelevat. Niska, katse, kädet valehtelevat. Suu, korvat, silmät valehtelevat.

2) No enpä kerrokaan. Kerron myöhemmin. Tuo ensimmäinen on niin painava.
Sanon sen vielä: Jokainen kertoo itsestään sellaisen tarinan, jonka itse haluaa kuulla.

3) "Minulla on monta totuutta," eräs ystäväni sanoi, "on yksi suurempi totuus, ja sitten muita, pienempiä totuuksia."

4) Yleensä tarina itsestä, se, jonka haluaa kuulla, on jonkun toisen säveltämä. Ei oma.

Niinpä. Voiko oman tarinansa kirjoittaa uusiksi?

(Työhuone, vilpoisaa. Joku laittoi soittimeen John Lennonia. Tuli olo että pitäis mennä silittämään jotakin ja rakastamaan kaikkia. Perjantaina 13. päivä on muuten juhlat. Jos saadaan lupa.)

essi

Hei multa tilattiin novelli! Olen oikea kirjailija, jee!