Tännään täällä oli murusia. Tännään täällä oli murusia ja hyppysellinen rohkeutta.
Oli kivvaa.
Oli kivvaa, ku Ismo-imso mm. kävi meille lukemassa omia tekstejä ja tekeleitään.
Oli kivvaa ja ihanaa ihan vaan istua ja kuunnella niitä.
Oli kivvaa, ku tännään oli hyppysellinen rohkeutta, ja nauruaki ilimassa. Naurua.
Sitähämmyö ollaan tänne kaivattu! Sitä. Uskon.
Eijoo naurua koskaan liikaa, eikä liian tarpeeksi. Ei, ei tässä maalimassa, ei.
Niimmää uskon.

Oli kivvaa.

Oli kivvaa, (iha senki takia varmaan, luulen), ku oli meillä perjantai. Ja oli kivvaa ku täällä oli paljo pullaa, ja tekstiä, rivvouksia, kahavia, naurua,… Ja vähäsen vakavuutta, siellä seassa - myös. Siellä tekstien seassa.

Mikä on kyllä välillä iha tarpeellista, ja välillä ihan hyvä asia. Se vakavuus.

Vaikka välillä
              välillä sitä onki sitä vakavuutta,
aina välillä vähän liian liikaa. Vähän.

Noh, Eniveiis. Kuitennii.

Kivvaa.
Päivän tunnelma oli     - että kivvaa! (ihanko totta?)

Kivvaa ku täällä on kevät, ja alakaa ihimiset kukkimaan!
Jumalaut.
Maalima o kaunis, ja minä myös. Perkule.
alan pikkuhilijaa, pikkuhiljaa -uskoa siihen itekkinnii.

Ja pikkuhilijaa, ihan pikkuhilijaa
alakaa täälläpäinnää angstaukset olla jo loppumaan päin. Vähä äkkiä.
Tähän, tähän paikkaan. Tähän paikkaa näinnii. Jätetään - kaikki angstipaska schaisse ja huuhellaan pois.
Ny.
Huh.noni.  Tyrehtymmään päin alakaa olleen. Nonih.

Elikkä.

(Ku ei enempää lätistävää tässä nyt näytä keksittävän, eikä olevan, nii tääpä tyttö lähtee lähettään erräitä tekstejä erräällä Alangolle, öhh.
Mutta

- siitähän ei puhuta. 
Eikä tästä ole sitten koskaan puhuttu.
Eikä kukaan ole koskaan puhunu. Eikä siitä tulla koskaan puhumaan. Öh.

eli tyst.)

Veräjästä singahtaa tämä koira.