Eat your heart out, mulla mitään asiaa ole. Ajattelin vaan Essin rohkaisemana tehtailla tänne jonkun mieltäylentävän tilanneraportin, sillä seuraava pitempiaikainen nettiseikkailuni saattaa venähtää siihen saakkaa, kun nettiyhteydet tulee museolle (muistaakseni on olemassa leffa nimeltä Wishful Thinking). Mä lähden tänään Liminkaa kohti yöjunalla, maksoinpa vähän ekstraakin, että pääsen makuuvaunuun hirsiä kiskomaan, tuun siis näillä näkymin kymmenen jälkeen museolle, jossei jokin sydäntäriipaiseva tragedia satu kohdalle matkalla takaisin sivistyksen pariin.

Nyt mua kismittää, kun menin antamaan Tiialle keskeneräiset roolianalyysit kaasukammiotarinan hahmoista. Aloitettuani varsinaisen dialogin kirjoittamisen huomasin inhoavani syvästi päähenkilön moukkamaisuutta ja röyhkeyttä ja nämä kaksi ikävää(kö?) luonteenpiirrettä romuttaa häneen samaistumisen. Nokkelimmat lukijat taisivatkin jo oivaltaa, että edellä mainitun kaverin karakteria täytyy vielä rukata. Mulle taisi joku neropatti joskus todeta kuultuaan, että painin käsikirjoituksen parissa (taisi olla Lahden Kansanopiston aikoihin tämä), "No mut sehän on puolet helpompaa ku jonku kirjan kirjottaminen". Noh, pitäähän Tarzankin joskus lomaa ja Mustanaamio on kova koville.

Täällä tiedusteltiin aikaisemman tekstin palaute-osiossa, että saako kirjoittajalinjan hengentuotteita lukea jostain ja Iris tähän vastasikin jo melko tyhjentävästi, mutta mä haluaisin vielä täydentää omasta puolestani, että päärakennuksen seinälle ja museolle ilmaantuu tod. näk. multakin jotain lähitulevaisuudessa. Ainakin tarkoituksena on tiivistää viritteillä olevan näytelmäni käsikirjoituksen a.k.a kaasukammiotarinan ylipitkä johdanto-osa synopsikseksi ja ehkäpä kerään rohkeuteni ja julkistan aikaisemmat käsikirjoituksenikin jossain muodossa.

-Timo J.

"You think I made your life hell? I live here, you're just a tourist with a typewriter."