Olen flunssassa. Siitä on jo tovi, kun sairastin. Viimeksi taisi olla silloin, kun oli älytön, siis täysin älyvapaa, kiire edellisessä koulussa. Kiireellä tarkoitan kolmea elokuvaa ja rästitehtäviä. Aikaa ei ollut sairastaa. Opettajakin syyllisti, kun menin möläyttämään hänelle flunssasta. Se meni sen verran yli hilseen, että suutahdin opettajalle siitä. Kuten aina suuttuessani, lähden paikalta ja mutisen kiukkuni alahuuleen. Siksi alahuuleni on ylähuultani isompi.

En muistanutkaan, että flunssassa nieleminen sattuu. Ja pureminen, sekä pään kääntäminen. Vielä aamulla sattui vasemman silmämunan taakse. Nyt olo on jo niin hyvä, että aion huomenna kouluun. Pitää vain ottaa rauhallisesti. Rauhoitelkaa, jos yritän kiivetä seinille.

Sairastamisessa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei huvita mikään muu, kuin kirjoittaminen ja piirtäminen. Tietenkin ulos ei viitsi, ettei sairastu pahemmin. Tuleepahan kirjoitettua ja piirrettyä valkoiset seinät paperille.
Vieläpä moneen kertaan.

Ismo