Istun vessassa. Pöntönkannen päällä. Täällä tuoksuu ruisleipä. Rentoudun ja vedän keuhkot täyteen ruisleivän hajua. Nokkani nyrpistyy lopulta tästä hajusta. Tunnen olevani turvassa. Toivon olevani jossain muualla. Mietin missä tilanteessa toiset tuntevat olonsa tekopyhäksi. Kuuntelen ihmisten ääniä. Lapset ja aikuiset keskustelevat televisiosta tulevista uutisista. Olen jo melkein ottamassa vanhentuneita ruisleipiä ylös roskapöntöstä. Miltähän kuulostaisi matka Islantiin. Mielestäni tämä on paikka jossa yhdistyy menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus.

Anni