Tapahtuipa sellaista, että Essi raahasi eräänä lokakuun lopun päivänä koululle ison puulaatikon. Se oli täynnä kaikenlaisia työkaluja ja aseita. Hän nosti jokaisen esineen yksi kerrallaan ylös ja esitteli ne meille.

"Lapset, tämä on kirves. Tämä on terävä. Ja tämä on puukko. Ruostumatonta terästä. Tuo tuossa on kirurgin veitsi. Sen käyttö vaatii taitoa. Tämä on vasara. Sillä voi hakata."

Hän laittoi jokaisen nätisti takaisin laatikkoon. Sitten hän lähti ja käski meidän kokeilla niitä, toisiimme. Aikaisemmin olimme harjoitelleet toistemme kanssa leikkimistä ilman työkaluja, mutu-tuntumalla. Nyt tällä kertaa meidän pitäisi olla ammattitaitoisempia. Olihan meillä nyt millä leikkiä.

Ja voi pojat, mehän leikittiin!

Eilen ja tänään tutkimme tuloksia. Kuinka olimme osanneet käyttää työkaluja ja aseita?

Järkyttävällä tavalla!

"Heidi, ei noin saa kirvestä käyttää! Etkö näe, että Ismo makaa lattialla henkitoreissaan? Ja muutkin mitä te olette oikein saaneet aikaan näillä työkaluilla ja aseilla? Marjaana, miksi ihmeessä käytit tätä vasaraa tässä kohdassa? Anni, miten yritit vääntää puukolla tuota auki? Tuokaa nyt joku Lauralle hieman laastaria!"

Niin... ja tämä jatkuu vielä nyt ruokailun jälkeen.

Heidi


Ps. tarinassahan on pinta- ja syvätaso *kjäh kjäh* eli ei tämä kerro oikeasti verilöylystä vaan siitä, kun meidän piti ammattitaitoisesti ja asiantuntijamaisesti olla kriitikkoja.... sekä analysoida toistemme runoja!