Istun kivellä, valo kääntyy

hitaasti yhtä viistoksi kuin silloin

levittää sammaleiset kumpuilevat valomatot.

 

Lomissa kaatuneita varjopuita.

 

Varjopuusta näkee,

minkä kaiken päälle oikea puu romahtaa,

kun se kaatuu poispäin kesäkuun alun auringonlaskusta.

 

En siirry.

Uhmakkuuttani.

 

*

 

Ensi syksy vähän hirvittää, nyt jo. Onneksi voi leikkiä.

Leikkikää tekin, jos hirvittää.

Pihalta kantautuu grillinkäryä ja yksittäinen sääski, joka jaksaa lentää näin helteelläkin. Vasta illalla töihin, onneksi. Nautitteko näistä helteistä? Riittääkö tätä Suomen joka kulmalle?

Mulla on kuuma. Appelsiinimehua.

 

Riikka