Ruoho tuoksuu kostealle. Ilma tuoksuu kostealle. Minä tuoksun kostealle, ja siltä kaikki tuntuukin. Hyvin kostealta. Aurinko paistaa kuin kirkkain peili, ja on märkää. Istun asfaltilla, perse on märkä. Sukkia ei ole, mutta en minä tarvitse. Jalanpohjat ovat kovettuneet kuin vanhan puun kaarna, ei niihin mitään sukkia tarvita. Lahkeet ovat märät ja raskaat. Vituttaa tämä kosteus. Aurinko paahtaa. Tukka on kuuma kuin paistinpannu, ja Tuukka juttelee minulle korvaan, supisee. Tuukka - rotta, maailman suloisin olento. Sen ruskea turkki hilseilee jo, vanha raasu, mutta minä pussaan pehmeää turkkia ja haistan rotan kuivan, mutta imelän maun. Tuukka tuoksuu eläimelle, ei minulle. Ihminen on eläin, vaikka luulee olevansa muuta. Siksi kai deodoranttejakin käytetään.
  Maailmassa on rauha, kaikki tuntuu raskaalta. Ruoho on kellastunut ja kuiva, puut roikkuvat nälissään maata kohti. Taivas on musta. En näe hyvin pimeässä.

Jenna Kurikkala, 29.8.06.