Apua

hyiih.
ihan kauhea, tuli ihan kauhea ja yksinäinen,hyihyi kolho olo.
tosi outo, kolho olo.
yksinäinen, lämmin hyvä. kauhea.
pakko oli tulla tänne vielä kirjoittaan ihan pakko.ihan pakko
hyi, vieläku ossais selevittää ja...
helevetti.

hyvä ku ees sanotuksi saa.

niin hyvää, ettei...
joojoo. niimpänih.
ikävä tuli, ah niin ihan hirveä, hyi että. eimusta koskaan enne ois tämmöseltä tuntunu, eijoo koskaan ennen oikeestikaan tämmöseltä. ihan outoa, ihan kamalaa, ei ossaa ees selittää. ei ossaa. oon iha herkkänä ja vetelänä, ja yhtä aikaa... entiijä.
värisen. sydän värisee, ja väpättää lämpimänä.

ku ossaiski ja sanoiksi pukia, että mitä tuntee niii ihan kauheeta.
ihanaa mut kauheeta.
kyllä te tiijätte.
kyllä te.

ihan kauheaa tekstiäki tää. elekeää ihmetelkö, jookosta?
äh. mää oon tämmöne herkkänaama.
taino ainahan mä ollu, muttah, silti
Nytte vasta oikeasti huomaa, oikeasti huomaa sen tässä vaiheessa että
ku o ihimiset poissa, ku ihimiset kanssa ihan oikeasti on poissa ja se, että ku ei ennää kenties koskaan olla ihan "niinku sillon ennen" niinku sillo ennen… (huhhuh, kuulostipa vanhalle!) öh, mut.
kyllä te tiijätte.
  tyttö eisaa unta, eisaa unta muttei ossaa oikeen ajatellakaan. Mitä sitä sitte pittäisi ajatella? mitä sitä pittäis sitte ajatella... jaa-ah. empä tiijä.

syvän vaan pöljänä väpättää,  herrajestas.          herrajjestas.

öh.
Nyhämmää sen tajjuun, nyhämmää sen ehkä vihdoin ja viimeinki tajjuun mitä se Paavo sillo siellä blokissa höpötti, eikä mulla ollu vielä aavistustakaan, mitä se oikeen höpötti,

ku se puhu ikävästä, ja sano ikävöiväsä ihimisiä ja kaikkia täällä, ja vaikkei ne oo vielä ees lähteneet, olleet lähtenee lähimaillekkaan,  ja mää vaan ihmettelin, että mitä se höpöttää. eihä mulla oo vielä ikävä ainakkaan yhtään kettää kohtaan ja vielä yhtään missään ei tuntunu ei ollu ei havaittu mittään ikävää, ei….kait. Itteäsä sitä kait vaan lähinnä ihmetteli tai olin, että "jaaha, ookka"

ku ei ikävää kuulunu,eikä tuntunu.

itteäni kai, itteäni kait, ja omia reaktioita enimmäkseen ihmetteli siihen että miksei, miksei ikävää tunnu vielä, outoa tyhmää äääh.

miksei ikävöi ihiminen jo! kohta lähdetään! äh. ei tajunnu sitä, ei tajunnu. aika ei vielä ollut,aika ei vielä ollutkaan  ei minulla ei.

höh! luulin että missasin jottai.
mene ja tiedä. öööhhh..(voi ei nytten mää vaan höpötän liikaa, ihan liikaa, enkä saa tätä tyrehtymmään tätä apua, pittää jatkaa loppuun asti, yrittäkää kestää iiikh)

Mutta kaippa se sitte tässä vaiheessa tullee se eka tai lopullinen tai hitto mikä *kliimaksi*
tässä näin, tähän kohin, ku
näitä kommentteja,
ja tekstejä lukkee täällä näin. omalla kohalle siis, ainakin.
 Ku älyää sen, että  ketkä ihmiset  siellä on ketkä ne ihimiset siellä on,  ja niiden viestien takana, ja ties kuinka pitkän matkan päässä olevatkaan ja milloin lie palaavatkaan. kaikki.ihmiset kaikki...............ja.
Entiedä. Sitä vaan tajuaa joitaki asioita, miten jotku asiat sitte onniiin........ lopullisia tai jotain tai tai.

Ku ossaiski selittää ku ossais!
Nii ikävästähän mun piti tulla tänne lässyttään, välillä vaan väsy iski silmäkulmaan mutta nytten kaiho, ja kolho olo, kyynel. outo olotila. voi olla senki takia ku täällä yks synkeänkuuloinen kappalekki soi ja päässä virittää tätä tunnelmaa oikeen 'mukavasti... he.
kuitenniin. ei, en ole humalassa, enkä muissakaan ainehissa (herravarjalkoo)he.

 enkä missään muussakaan vastaavassa. omassa oudossa kolhossa, säälivässä(? okei en ees itekään tajuu) tilassa. mutta. huoh.
eiköhän tää tästä oo tarpeeks jauhettu, mulle iskee nytte vasy silimään ja uni päähän ynnämuuta sellaista. elekää ihimetelkö.

mutta.

ootta te mussukoita.

ootta te.

tykkään.

Rakastan.

lööv jyy. with aal mai haart.

rakkauvel , lau(uu)ra