Palkinnon myöntänyt raati luonnehtii Tavin teosta sananveistotaiteeksi, ja kiittelee sen kokeellisuutta sekä leikillisyyttä.
"Harva sananveistäjä saa aikaiseksi usean runousopin ja -tyylin
ilakoivaa monitasoristeystä, joka viettelee lukijansa ylittämään ja
ohittamaan omien olettamustensa rajat", sanoi raadin puheenjohtaja Antti Majander myöntäessään palkinnon keskiviikkoiltana.
Tavi, 29, on Vehkalahdelta kotoisin oleva
Etelä-Haagan ruotsinkielisen lukion suomen kielen opettaja ja
filosofian maisteri. Hän on opiskellut Helsingin yliopistossa
teoreettista filosofiaa, estetiikkaa ja yleistä kirjallisuustiedettä.
Kirjoittamista Tavi on opiskellut
kriittisessä korkeakoulussa vuosina 2004-2006. Hän kuuluu Tuli&Savu
–runouslehden toimituskuntaan, ja kääntää parhaillaan teosta Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta.
Tavi kuuli saamastaan palkinnosta viikko sitten Yrjönkadun uimahallin pukuhuoneessa. Runoilija oli viettänyt harvinaisen raskaan päivän koulussa. Muullakin tavoin surullisen viikon keskelle tuli uutinen palkinnosta.
"Seuraavana yönä en nukkunut lainkaan. Vasta torstaina asia alkoi tuntua hyvältä."
Kokoelmassa on sarja, jonka runoissa esiintyy hahmo nimeltä Esa.Mutta mitä runojen Esa merkitsee Taville?
"Sillä on ihan luonnollinen selitys, joka ei ole kauhean ylevä. Esa on ollut sellainen jonkin sortin muusa jossain vaiheessa. Siitä on kyllä kovin kauan."
"Yritys oli olla kaikkea muuta kuin viisas ja ylevä. Siinä on ehkä onnistuttu."
Ylläoleva teksti on poiminto Hesarin uutisesta.
Tutustuin runoilijaan esikoiskirjailijaseminaarissa. Tavi ei tuolloin halunnut tehdä runoilemisestaan "mitään suurta numeroa" ja koki yllättävänä sen, että teos aiheutti niin voimakasta puolesta ja vastaan-asettelua sekä palautteen antavassa raadissa että muissa esikoistekijöissä.
Tunsin höyryn nousevan päästä kun kuulin palautetta Tavin runoista tuolloin, "nokkelaa, mutta onko sisältöä," "kantaako sanaleikki kokoelman verran," "voi kysyä miksi tämä on kirjoitettu," jne.
Mutta sanottiin myös että "poikkeuksellista," "herättävää," "kaunista" "ymmärrän tämän vasta ääneen luettuna, äänteellinen leikki" jne.
Ääni väristen nousin paikan päällä puolustamaan Tavia, vaikka hirvitti asettua vastahankaan enkä muutoin uskaltanut juuri osallistua keskusteluun.
Mutta pakko oli sanoa ihailemani runoilijan kohdalla:
"Tämmöinen puhe tuntuu minusta kamalalta vääryydeltä. Katsokaa nyt (viittasin kädellä tyhjälle lattialle ringin keskelle) siinä on lapsi joka leikkii. Hän on sisällä leikin mahtavassa riitissä, annetaan hänen olla rauhassa, ei häiritä."
Onnea, Henriikka! Huraa ja hatunnosto!
Mahtava uutinen.
Kommentit