Pidän puukeskustelua arvossa. Katson ihmistä aina kun se puhuu puista.
Itsestään puhuu. On vakava ja juhlallinen yhtä aikaa.

No niin. Asiat asioina. Haluan virittää vakavan puukeskustelun, osallistukaa kaikki joilla on vähänkin käsitystä puista! Puhutaan Paljon! 
1) Jos ihmisellä on oma piha, niin siinä pitää olla vanhoja havupuita mutta ei kuitenkaan siten, että ne varjostaisivat Taloa. Pihaa tai osan pihasta mutta koko pihaa havupuut eivät saa varjostaa. Koivut ovat minun mielestä kädet ylhäällä. En osaa selittää sitä, mutta aina kun katson niitä ne vain seisovat kädet ylhäällä ja minua huvittaa niiden pöljyys, joskus ovat niin innoissaan ja toisinaan, kuin kokeilisivat tuleeko sadetta. Haapa...
2) Minä en halua sanoa etten tunne haapaa näytä minulle haapa kyllä minä sen tunnen mutta en vain ole Ajattellut sitä varsinaisesti, se on varmasti tuttu mutta ehkä se minulle on se kaveri jonka jos tapaa juhlissa sen nimeä nyt vaan ei muista. Miten piirtää puunsa. Vimmaisina, taipuvina, vai taka-alalla niin kuin maisema, sellainen kalusto?

"Taivas on pimeä, mutta metsän tummat solmut aukeavat puiden valossa - metsän poluilla ihminen poistuu ihmisten valtakunnasta, nimettömäksi. Puiden valossa ihminen perustaa valtakuntien vastaisen uskonnon. Ei vanno, ei tunnusta, ei pidä muiden jumalia, ei pelkää tyyntä eikä ukkosta. Laulaen ihminen kulkee metsän teitä."  (Risto Ahti: Ei kukaan)

3) Isä oli jättänyt leivinuunin viereen mustan jätesäkin, kuinka aloin hurjistuneena juosta ympäri asuntoa kun avasin sen vanhempieni jo poistuttua:
PUITA!
4) En ole tähän päivään asti tiennyt että kuusi, kun sitä pannaan tuleen, alkaa räiskyä ja poksua.
5) Lähden nyt lenkille tuonne pimeään. Limingassa liikkuu tällä hetkellä ainakin yksi susi ja yksi karhu ihan ihmisten ilmoilla. Pelkään ja vavahtelen ilosta yhtä aikaa. Tunnen ihan selvää ylpeyttä itsestäni liminkalaisena tämän asian seurauksena.



Ensi viikolla leikitään!
Paljon!


Essi Tuulikki,  metsän tytär