Tuntemattoman muurarin tekemä tiiliseinä, jossa ei ole kenenkään veistämää käsiaihiota.



Hän oli ne, kun siinä hiljaa kuoli,
kasvonsa oli yhtä maailmaa,
niittyä, vuorta, maata avaraa,
ja aukeni kuin arka sisäpuoli
hedelmän, jonka ilma tuhoaa.

Viimeinen säe Rainer Maria Rilken runosta Runoilijan kuolema (Tahto tahtojen -kokoelma, Like 2004; runon on suomentanut Liisa Enwald; kokoelman pääkääntäjä on Eve Kuismin)


Vierailimme tänään Pikisaaressa viidessä ateljeessa (laskinko oikein?) ja Oulun taidemuseossa.

Heidi