Ei pitäisi olla blogissa. Pitäis kirjoittaa 10 lyhytproosapläjäystä. Siksi kerron asiani hyvin nopeasti.

Eilen ei ollut Paavo Musteklubilla. Meinattiin laittaa sille tekstiviesti ja valittaa. Iso asia jäi puuttumaan. Tunnelma oli toinen. Oli siellä kuitenkin ihan mukavaa. Ei niin mukavaa kuin viimeksi. Kun ei ollut Paavoa.

Minun mielestä parhaimpia runoja luki rovaniemeläinen Eero Leppänen eli Medis. Hänellä on myös toinenkin blogi, jossa hän pohtii muutosta. Hän luki siellä Runotorstain haasteeksi tekemiään runoja ja esitteli koko Runotorstain idean muutenkin. Minä itse pystyin samaistumaan hyvin runoon Onks kaamos sun kaveri?

Sitten eräs toinenkin bloggari innostui tarttumaan mikkiin. Hänet tunnetaan Muikkuna. Tästä linkistä pääsee lukemaan erään runon, jonka hän luki. Minä pidin siitä. Se jäi mieleeni.

Ja kyllähän minullakin oli laukussa yksi teksti. Vapaa mikki -osiossa esitin Minun huoneeni -tekstin. Se oli 1,5 sivun pituinen. Tässä ote siitä:

Minulla on näkymätön huone. Se on kymmenen metriä pitkä ja kymmenen leveä. Sen seinät ovat puoli metriä paksut. Läpinäkyvät, vahvat ja herkät seinät. Päälläni on katto, puoli metriä paksu. Se on samanlainen kuin seinät. Ikkunoita ei ole. Ei niitä tarvita. Ovea ei ole. Voin astua halutessani seinän läpi. Minun luokse voi tulla kylään jokaisesta ilmansuunnasta.

Huone sykkii. Se uusiutuu. Seinät laajenevat. Ne monistavat itseään kuin veden aallot, kun kivi putoaa järveen. Mutta alkuperäinen seinä pysyy paikallaan vakaana ympärilläni.  Se on siinä niin kauan kuin tarvitaan. Uusi huone syntyy sydämessäni. Vanha huone väistyy uuden tieltä.

Yksi blogituttu tuli sen jälkeen esittäytymään minulle, kun oli tunnistanut kuka olen. Hauskoja nämä tällaiset tapaamiset! Kohdataan ihminen, joka on jotenkin tuttu, mutta samalla outo. Allyalias oli kyllä ihan itsensä näköinen. ;)

Mutta nyt lähdenkin päiväkotiin hakemaan lapsia. Soittivat, että vanhimmalla on kuumetta. Influenssaa on liikenteessä. Lyhytproosaosuus jäi tänään lyhyksi....

Heidi