Mutta minullapa oli luonnoskirja ja kynä mukanani kritiikkitilaisuudessa. Tuossa on minun mikrokosmokseni akvarellina. Sen nimi voisi olla vaikka Sammuneet.

Mitä siitä Hannu Lukin ja Jyrki Poussu sitten sanoivat?
Näin:
- hyvä sommitelma, herkät värit (ehkä hieman heikot?)
- kuvassa sanoma, arvoitus, kirjallinen kertomus, pistää miettimään ja käyttämään aivoja.
- aidolla tavalla naivistinen, ei yritä olla, koska on.

Miinusta:
- tuo tökerosti kirjoitettu nimikirjoitus tussilla alareunassa eli unohtakaa nimenne!
- hyvä tapa saada maalaus helposti piloille on signeerata se.

Niin, vaikka maalaan, silti kirjoitan ja teen tarinaa. Näköjään. Ja olen sen verran lapsellinen ja naivistinen tosiaan (hih), että tungen nimeäni joka paikkaan. Ensi kerralla tiedän sitten tuonkin. Nimi piiloon.

Ja Ismo tekee runoja maalatessaankin. Hänen taulustaan sanottiin, että siinä on kuvottavan raadollista meininkiä, omituinen tapaus, surrealismia, unenomaista ja kauhuosastoa. Sininen toimii hienosti, okrasta eivät tykänneet. Upeita väririnnastuksia! Jyrki kertoi vanhan bändivitsin siitä, että "sormet on kuin nippu nakkeja".

Ihmisen sisin näkyy kaikessa mitä tekee, näköjään.

Heidi