"Jos ei söis talvella nii mitä sitä sitten tekis"
"Talvella ei oo mittään, jos ei syö. Lojjuu vaan sohvalla."
"Ihan mukava vaan nukkua. Syksyllä vois syyä, syksylläkkään ei oo hirveenä tekemistä."
"Tuo ois kyllä ihan hyvä idea."
"Vois muuttua pikku hiljaa karhuksi."

(ei, "karhukaiseksi," kirjoitit sanan juuri ja nyt se on olemassa.)

"Pitäis kyllä tuntea Oulusta sellainen ihminen joka lähtis aina kahvilaan ku kysyis."
"Mää en ees muista millon viimeks oisin käyny kahvilla."
"En määkään. Kaveri pyysi kahville joskus syksyllä mää olin että Vau."
"Täältä Limingasta puuttuu kahvila."
"...Mun piti kaverin kans käydä siellä se oli just jotain pari minuuttia yli neljä..."
"Ei muuta ku kahville!"

Olen tuonu kaks kiloa porkkanoita.
Juustohöylätään niitä porukalla.
Ykski kyyryssä roskakorin yllä, toiset odottavat vuoroa.
Nyt, nyt kaikilla on porkkana.

Oleminen on vaikeeta joskus. Mutta! Löysin ystävän, joka hänkin väittää, ettei osaa elää. Nyt meitä on kaksi. Miten eletään? Miten ollaan?
Esimerkiksi: Miten ollaan, lomalla?

Toinen, johon Haluan vastauksen.
Mitä on läsnäolo?

Eilen peittelin Ainoani, 4 v, nukkumaan. Kysyin pystyykö se tuntemaan
sen että tykkään siitä. Aino nyökkäsi. Missä se tuntuu, kysyin.
Aino näytti kämmenellä rinnan seutua ja sitten päätä.
Ja sitten nauroi, ja näytti vielä pyllyä ja pimppiä.
Niissä tuntuu, jos joku tykkää tai rakastaa.

Vastatkaa joku minun kysymyksiin, VAADIN.
Elämä on arveluttavaa puuhaa.


Essi

Paavo, näkee että olet käynyt täällä vaikuttamassa.
Nyt tehdään muuten kokeiluja ja kokeilevaa. Kaikki asemoidaan. Ja se on leikkiä ja iloa.