Minä täällä taas kirjoittelen, kun kukaan muukaan ei näköjään ole postannut mitään. Se tosin voi johtua siitä, että meidän tietokoneissa oli nettiyhteysongelmia tänään. Me jouduimme ruokatunnilla istumaan nahkasohvilla ja keskustelemaan keskenämme ei-virtuaalisesti! Hui kauhistus! Hih, oikeastaan ihan hyvä, ettei netti aina toimi.

Mutta aiheeseen.

ETNA pyytää ihmisiä tunnistamaan ennakkoluulonsa. Sivulla puhutaan ennakkoluuloista erilaisia ihmisiä tai ihmisryhmiä kohtaan. Mutta myös uusia asioita kohtaan voi olla ennakkoluuloinen. Uskoisin, että ennakkoluuloisuus on osin opittua ja osin synnynnäistä.

Katsoimme lapsina mallia vanhimmistamme ja siitä, mitä kohtaan he olivat varovaisia tai ennakkoluuloisia. Päähämme ohjelmoitui tietoa siitä, että mihin asioihin pitää suhtautua hyvin epäilevästi ja jopa pelokkaasti. Lisäksi mitä enemmän koemme pettymyksiä kohdatessamme uutta, sitä varovaisemmiksi tulemme.

Varovaisuuden avulla ihminen usein estää itseään joutumasta vaaraan. Se on siis selviytymiskeino. Ei syödä metsästä kaikenlaisia outoja marjoja. Ei luoteta jokaiseen vastaantulijaan. Pääsee hyvin äkkiä hengestään, jos ei ole yhtään ennakkoluuloinen uusia asioita tai ihmisiä kohtaan.

Mutta liiallinen ennakkoluuloisuus usein voi rajoittaa elämistä ja kokemista. Ihminen pysyy samoissa ympyröissä tuttujen ihmisten kanssa eikä uskalla kokeilla uusia juttuja tai tutustua ihan toisenlaisiin ihmisiin. Ehkä silloin itsesuojeluvaisto on liian voimakas? Uusia asioita on hyvä tarkastella kauempaa ja neutraalina ennen kuin muodostaa mielipiteensä. Tietysti joskus on hyväkin tehdä nopeita päätöksiä. Etenkin jos oikeasti uusi asia tai ihminen voi olla terveydelle vaaraksi. Tai sitten jos tilaisuus lipuu ohitse ja toista tilaisuutta ei tule. Ota tai jätä. Se, joka pelaa, ei pelkää. Tuttuja sanontojahan nuo ovat.

Itse olin vielä vuosi sitten todella ennakkoluuloinen ja katsoin maailmaa jopa mustavalkoisesti (voisi sanoa dualistisesti), vaikka luulin olevani kovinkin suvaitsevainen. Mutta itseäänhän ei voi nähdä ja tarkastella objektiivisesti. Ystäväni huomautti, että huudahtin monille uusille ja epäilyttäville asioille voimakkaasti torjuen. Muodostin usein jyrkän mielipiteen asioita ja hyvin nopeasti. Monesti jouduin  muuttamaan mielipidettäni, kun verenpaineeni oli tasaantunut. Ystäväni sanoi minulle, että minun kannattaisi tarkastella omaa asennettani. Olenkin opetellut olemaan ennakkoluulottomampi. Katselen nykyisin asioita aika pitkään, rauhallisesti ja avoimin mielin. Se on se avainsana: riittävän avoin mieli! Jos mieli on liian avoin, meidän sisimpämme ei ole suojassa ja heilumme mielipiteiden tuulessa kuin heinänkorret. Mutta jos suljemme mielemme, emme voi oppia mitään uutta.

Avoimesta mielestä on hyötyä myös luovassa kirjoittamisessa. ;)

Heidi

ps. tähän mielestäni sopii hyvin eräs Buddhan opettama asia, jonka voitte uskoa tai jättää uskomatta:

Älä usko kuulopuheisiin,
älä usko perinteisiin vain siksi että ne ovat sukupolvia vanhat,

älä usko huhuihin siksi että ne ovat levinneet laajalle,
älä usko vanhoihin satuihin vain siksi että ne on kirjoitettu muistiin,
älä usko arvauksiin,
älä usko mihinkään vain siksi että ne on tullut sinulle tavaksi,
älä usko mitään siksi että opettajasi tai vanhat ihmiset sanovat niin.
Hyväksy asia vasta sitten kun olet tutkinut ja eritellyt sitä, ja huomannut sen olevan järkevä ja hyödyttävän kaikkia.
Kun olet hyväksynyt asian, elä sen mukaisesti.