Tuolla aikaisemmin kirjoitettiin sumusta. Epäilen kirjottajaksi Ismoa. Tässä jo alkaa tunnistamaan kirjoittajan, vaikka ei nimeä olekaan alla. Taitaa kyseessä olla sama sumu, jonka minä näin eilen.

Minä tarvitsen eilen nähdä jonkun rauhallisen, ihanan maiseman, josta olisin saanut voimaa. Lisäksi tarvitsin happea ja liikuntaa. Menin autooni ja ajoin Ouluun. Minulla ei ollut aavistustakaan mihin menisin. Puisto, pururata, tori? Kun saavuin kohti Oulua uskomaton sumuverho alkoi paksuuntua autoni ympärilläni. Päätin mennä torille meren rantaan. Parkkeerasin auton pääkirjaston parkkipaikalla ja lähdin kävelemään. Kävelin siltaa pitkin Pikisaareen. Sumu oli niin tiheä, ettei saarta näkynyt. Menin polkuja pitkin Raattiin ja sieltä kiersin takaisin siltoja pitkin. Tein ympyrän.

Tuo sumu oli taianomainen, elävä. Ei pelottava kuten sumu Baskervillen koiran nummilla tai hylättyjen linnojen ympärillä. Tämä sumu toi esille kaiken terävämmin. Se esitti minulle puun, koska puun taakse ei voinut nähdä. Sumu toimi taulun kankaana. Se näytti minulle hieman meren vettä. Melkein näin veden alla merenkansaa, olioita jotka asuvat siellä, vaikka niitä ei muka ole olemassakaan. Näin kauppahallin katolla kauniin rautaisen koristeen, joka kulki pitkin katonharjaa. Miten en aikaisemmin ollut sitä huomannut? Olenhan kulkenut satoja kertoja kauppahallin ohi.

Rauhallinen, lempeä sumu, antoi minulle sen voiman ja ilon, jota olin tullut hakemaan.

Heidi